— Sen olisin tehnytkin, jos olisi kysymys suoranaisesta takaa-ajosta.
Mutta älkää unohtako, herra kenraali, että itse käännyitte takasin.
Tämä on senvuoksi kaksintaistelu, enkä siis voi ahdistaa aseetonta.
— Olette oikeassa, herrani. Te olette todellinen aatelismies. Tahtoisin puristaa kättänne, jos vaan meillä olisi aikaa sellaiseen. Mutta jo tulevat! Joutukaamme!
Tosiaankin, jo saattoi kuulla kurucz-husaarien kavioiden töminän, sillä paksun sumun tähden ei voinut selvästi nähdä mitään. He iskivät vimmatusti yhteen; molemmat miekat säkenöivät ja kalahtelivat niin että metsä kaikui. Magday suuntasi Heisteriin ankaran iskun, mutta onneksi hän ehti ponnahtaa syrjään; no he alkoivat ottelunsa uudestaan, mutta nyt häiritsivät heitä kuruczit, jotka lähelle tullen näkivät István Magdayn hikoilevan ankarassa työssä, ja joku husaari tahtoi rientää avuksi, iski piikkinsä Heisteriin, mutta osuikin Magdayn hevoseen, joka samassa hervahti pitkäkseen.
— Jääkää hyvästi! — huusi poisratsastava Heister. — Jos teiltäkin kerran sattuisi miekka putoamaan, luottakaa silloin minuun, minä kyllä nostan sen teille.
Magday nousi salamannopeudella uudelle hevoselle ja ahdisti jälleen vihollista; missä hän saavutti, kaatoi hän niinkuin nauriinnaattia.
Muutaman hän varrasti, pari panssaroitua saksalaista hän vangitsikin. Hän antoi heidän paljastetuin miekoin kulkea vankeuteen edellään ja itse hän takana seuraten pisti oman miekkansa huotraan.
Kun he palasivat Szombathelyin, oli Pálffy haani jo itsestään paennut
Németujhelyin päin, löytäessään leiritulet sammuneina.
Koko Tonavan länsipuoli puhdistui vihollisista. Silloin otti Magday tuhannen ratsumiestä mukaansa ja karahutti niiden kanssa aina Wienin etukaupunkeihin asti aikaansaaden suurta levottomuutta valtakunnan pääkaupungissa.
Kaikki nämä sankariteot, mutta varsinkin hänen Simontoronyn luona osottamansa urhoollisuus saapui hallitsijankin tietoon, joka Heisterin kanssa kestetyn kaksintaistelun jälkeen lähetti hänelle kaatuneen hevosen sijasta uuden omasta munkácsilaisesta tallistaan.
Rákóczyn lahjaa ennen tuli jo sanoma siitä perille; hallitsija, joka oli talveksi asettunut Miszkolcziin, kertoi seurueelleen uudesta kurucz sankarista, Magdaysta, miten hän retkeillessään oli seitsemän miehen kanssa tuhonnut kolmekymmenmiehisen keisarillisen partio-osaston, niin ettei yksikään päässyt pakoon. — Toisen kerran puhui hän siitä, miten Magday tovereineen oli ratsastanut erään laakson pohjukassa. Vuorelta oli silloin hyökännyt kokonainen prikaati keisarillisia heidän kimppuunsa. Kaikki toverit olivat kaatuneet kuulatuiskussa, mutta Magday itse pelastui ilman pienintäkään naarmua. Sellainen harvinainen mies ansaitsee saada valita kauneimman ratsun hallitsijan tallista.