Ilman mitään epäröimistä allekirjotti hän István Veresin kuolemantuomion. Olkoon varottavana esimerkkinä. Pyöveli katkaiskoon häneltä kaulan.
Mestaus oli määrätty tapahtuvaksi keskiviikkona. Tiistai-iltana tuli pyöveli Kassasta. Seurasi kaamea ukkosyö; aamun koittaessa nousi sellainen myrsky, että se paiskasi talojen kattotiilet maahan ja repi puut irti juurineen. Hallitsijan linnan Bornissa sytytti salama tuleen ja ikivanha rakennus hohti kammottavaa valoaan yli koko Sárospatakin.
Hallitsija nousi aikasin mestauspäivän aamuna, hän oli viettänyt koko yön unettomana ja nähnyt horroksissaan maaten lapsensa katkaistuin päin. Se ei ollutkaan mitään mahdotonta, sillä olivathan ne Wienissä ja siis tavallaan vankeudessa.
Krucsay linnaherra tuli tavallisesti ensimäisenä hallitsijan puheille. Hän kertoi hänen majesteetilleen aamusin aina yön tapahtumista (jos nim. oli jotain tapahtunut), hän teki selkoa anojista, jotka odottivat puheille pääsyä etuhuoneessa, ja selitti heidän asiansa, niin että hallitsija voisi jo edeltäpäin ajatella vastauksensa. Krucsay herralla oli sitäpaitsi vielä kerrottavana kaikenlaisia hovijuoruja, jotka hän tarjosi hallitsijalle aamiaisen keralla.
— Mitä uutisia, Krucsay herrani?
— Pestin ja Debreczenin kaupunkien lähettiläät ovat täällä.
— Mitä he tahtovat?
— Sepä juuri on hullua, että he eivät tahdo, teidän majesteettinne.
— Mitä he eivät tahdo?
— Maksaa veroa.