— En usko, tohtori, — sanoi leikkisä Moses Thoroczkay, — että viinin juominen edistäisi kuolevaisuutta.
— Teidän korkeaoppineisuutenne sanoi aivan hiljattain, että kuolevaisuus on suurin päivän vanhoista neljän vuoden ikäisten lasten keskuudessa, toisin sanoen niiden, jotka eivät nauti viiniä.
Tälle naurettiin makeasti ja kilistettiin uudestaan laseja, mutta kuten sanoin, Apor ja Boer herrat innostuivat väittelemään, kiistellen tulisesti toisen maailman salaisuuksista. Kumpikin heistä luuli tietävänsä tulevaisuuden paremmin kuin toinen. Toinen kielsi helvetin tuliset padat ja että ihmissieluja niissä keitellään, hyväksyen sensijaan muutamia kohtia Muhametin paratiisista, erittäinkin tuberuusupuiden miellyttävät varjot. Mutta oikeastaan ei ankarassa melussa voinut päästä selvyyteen siitä, mitä kukin väitti.
Väittely muuttui pian yleiseksi, sillä useat puuttuivat siihen, ottipa itse hallitsijakin keskusteluun osaa, tähyilIen pelokkaasti ympärilleen, näkyisikö siellä jossain Mihály Teleky herraa, joka tavallisesti joko hyväksyen tai eväten seurasi kulmiaan rypistäen hänen puhettaan aina kun hän vaan suunsa avasi, mikä lopulta oli sangen kiusallista.
Mutta onneksi ei Mihály Teleky herra ollut saapuvilla, niin että hänen korkeutensa aivan rohkeasti uskalsi yksinkertaisen ihmisen järjellä lausua ajatuksensa, sillä biblianhistoriallisissa ja teologisissa asioissa ei hän suinkaan ollut varma.
Mutta kahta raivostunutta härkää on helpompi pysäyttää, kuin kahta intohimoista väittelijää. Apaffylla ei ollut siihen edes riittäviä äänivarojakaan ja että hänen sanansa oli hallitsijan sana, sitä ei tällaisissa tilaisuuksissa otettu huomioon.
— Hiljemmin herrat — sanoi hallitsija ja paukautti kämmenensä pöytään. — Me tahdomme tutkia, kumpi herroista on oikeassa. Juuri tänään on minun luokseni saapunut Imre Tökölyn hahmossa kuuluisa oppinut Eperjesistä. Hänen nimensä on István Schmidt ja hän on opiskellut ulkomaiden yliopistoissa ja on kirjeenvaihdossa maailman suurinten oppineitten kanssa. Ellette, herrani, tahdo kuulla minua, voimme sittenkin heti päästä selvyyteen, kumpi on suurempi teologi, Boer vaiko Apor? Lähde, poikani, Pál Korniss, kutsumaan tänne Imre Tököly lähettiläs.
Maljoja täyttävistä pojista lähti vilkas, miellyttävän näköinen nuorukainen, jolla oli yllään hopeasoljella kiinnitetty sininen husaaritakki, juoksujalassa täyttämään käskyä ja palasi hetken kuluttua ilmottamaan:
— Schmidt herra saapuu heti teidän korkeutenne puheille.
— No nyt me vihdoin saamme kuulla, minkälaista on elämä toisessa maailmassa. Sillävälin ottakaamme selko siitä, mitä väittää Apor ja mitä Boer. Sille, joka teistä on oikeassa, lahjotan minä kauneimman miekkani, sen joka on opaaleilla koristettu. Pinotkaa siis viisautenne yhteen paikkaan, herrani.