— Mitä sinulla on tekeillä?
— Maalaan amaranthuskukkia hänen armottarelleen.
— Jätä se työsi nyt…
— En rohkene, teidän armonne, sillä hänen armottarensa…
— Mitä naisista… Valtion asiat ovat tärkeämpiä. Maalaa nopeasti aateliskilpi.
— Mitä maalaisin siihen?
— Hyvin väsyneen vaeltajan, pojan vihreätä taustaa vasten.
— Teidän armonne, ei väsymystä voi maalata.
— Eikö voi? Hm! Tietysti ei voi. Tietysti, tietysti — sanoi hän surullisesti — ihmisen voi, mutta väsymystä ei, sehän on mahdotonta… No silloin luovutaan siitä predikaatista. Mikä olikaan sinun nimesi, poika?
— László Veres.