— Tiedämme minkä tiedämme, pyydän nöyrimmästi.
— Saako täällä yöksi sijaa, Gergely isäntä; minä olen aivan pakanallisen väsynyt.
— Vaikka ei koko Erdélyn maassa olisi muuta kuin yksi sänky täällä, niin senkin minä säälisin teille!
Kun he seuraavana päivänä nousivat pystyyn, lähti László tuorein voimin palopaikalle aarretta etsimään.
Häntä vastaan tuli ritari täplikkäällä ratsulla.
László hätkähti, kun ritari huusi hänelle.
— Sinäkö siellä olet, vanha veikko? — sanoi hän hiljentäen hevosensa kulkua.
László katsoi ylös, kasvot tuntuivat tutuilta, mutta hän ei päässyt perille siitä, missä hän oli ne ennen nähnyt.
— Etkö tunne? Minä olen Petky. Muistat kait meidän hilpeätä ilotteluamme »Kultaisessa karhussa»? Ja sitten aamulla sinä ostit minulta ratsun.
— Muistan.