— No ihan mielelläni.
— Veljeni on siellä vankilassa, tahdon pelastaa hänet.
— Tuhat tulimmaista, jospa olisin sen tiennyt. Mutta ei kait hän ole kuruezien vankina?
— Sanovat että juuri niiden.
— No sepä on hullua — murahti hän päätään pudistaen. — Voi, voi! Mutta minkävuoksi hän on ruvennut vikuroimaan kuruczeja vastaan?
— Sitäpä juuri en tiedä. Mutta pian saamme nähdä.
Niin lähti László Veres matkaan köyhänä ja raskain sydämin.. Suuresta aarteesta ei hänellä enää ollut jäljellä kuin tonttien vaivainen hinta, vaakunallinen sinettisormus sormessaan ja muisto loistavasta unelmasta.
Eikä hän tietänyt mikä häntä enemmän painoi: raha, Agnes vaiko Drava?
XII.
Vanki.