Lestyak-ukko oli vuoroon kalpea, vuoroon purppuranpunainen. "Jumalani, jumalani, uneksinko minä siis?" (Ja tällöin hän hieroi pieniä harmaita silmiään, pyyhkäisi ehkä pois esiinpyrkivän kyyneleenkin.) "Naapuri, tukekaa minua!" Ja hän olisikin lyyhistynyt siihen paikkaan, ellei Valentin Katona olisi pidellyt häntä pystyssä.
"No, nyt heilutelkoon teidän jalosukuisuutenne espanjanruokoa kaupungin ylituomarin selässä, jos olette niin mahtava valtias."
Hän ei vastannut mitään, mutta keppi putosi hänen voimattomasta kädestään; hän sulki silmänsä, mutta pimeässäkin hän tunsi ylituomarin lähestyvän; hän hypähti kuin elohiiri hänen luoksensa, peitti hänet silittämättömään uuteen viittaan, jossa vielä näkyivät valkoiset ompeleet ja räätälin tekemät liituviivat.
Joukko hyväksyi raikuvin riemuhuudoin tämänkin tempun, vain Valentin Katona virkkoi ilkamoiden: "Hehei! Matias kuomaseni! Kuinka puettuna menee nyt Halasin pormestari Fülekiin?"
Räätälivanhus vastasi äkeän uhmaavasti: "Menköön szürissään [mekkoa muistuttava vaatekappale]. Hän on niikseen liian vähäpätöinen henkilö minun ommella hänelle viittoja."
Ja nyt hän syöksyi raivostuneen härän lailla joukon läpi, kiiruhti kotiin, talopahastansa varjostavaan pikku puutarhaan, jossa suuri päärynäpuu huojutteli haluakiihoittavasti ruosteenpunaisia hedelmiään ja kurkoitti tukevia oksiaan pitkälle kadun yli. Oravan kepeänä hän kiipesi aivan sen latvaan ja alkoi kuin mieletön ravistaa sen latvaoksia. Ihanatuoksuiset päärynät, hänen kateellisesti varjelemansa ylpeydet, putosivat nyt joukon sekaan, "tsup, tsup", ja lapset ja naiset heittäytyivät tämän taivaanlahjan niskaan, niinkuin ihmiset kullan kimppuun, jota ylirahastonhoitaja kruunauksen aikana kujille siroittelee. Ikämiehetkin kumartuivat poimimaan kieriviä pääryniä.
"Syökää itsenne hulluiksi ja pulleiksi! Siinä teille on ateriaa!" kirkui vanhus ja ravisteli ja ravisteli hurjana vanhaa puuta niin kauan kuin siinä oli yksikin päärynä. — — — Siten juhlittiin hänen poikansa virkanimitystä.
3
Ylituomarinvaalin synnyttämä ensi huumaus oli ohitse.
"Se oli lopultakin hullua", arveltiin. "Ensiluokan narripeliä."