"Käsittämätöntä!" huomautti Olaj beg, kun hänelle selitettiin, että vanhus oli viittoineen lähtenyt suurvisiirin joukkueen luo.
Herra Agoston tarttui ylituomariin.
"Tulkaa, jalo herra. Keskeyttäkäämme istunto. Velvollisuudenkin rajan yli kohoo se suuri suru, joka teitä on kohdannut."
Maks vavahti ja pyyhki kyyneleet silmistään.
"Olen vahva. En askeltakaan hievahda paikaltani, ennenkuin olen kostanut rakkaan isäni puolesta. Tätä ei ole turkkilaisleirissä tehty."
Hän antoi heti määräyksen, että ruumis vietäisiin kotiin ja pestäisiin. Kahden ratsumiehen piti lähteä seuraamaan verijälkiä, kunnes he löytäisivät pään ja selityksen tähän arvoitukseen.
"Riisukaa viitta hänen yltään ja tuokaa se tänne", lisäsi Porossnoki määräykseen.
Hetken perästä toi nyyhkyttävä Pintyö verisen viitan. Olaj beg ja Mollah Cselebit ponnahtivat pystyyn ja syöksyivät sitten suutelemaan viitan liepeitä, mutta päästyään lähemmäksi väänsi Olaj beg kasvonsa rumaan irvistykseen.
"Allahin nimessä, tuo ei ole oikea viitta! Siitä puuttuu shek-ul-lslamin merkki."
Mollah Cselebit nosti kädet rinnoilleen ja virkkoi hänkin mietteissään: