Rankaise, minä pyydän sinua, niitä pahoja susia, sillä ellet näytä maailmalle kammottavaa esimerkkiä, niin luulen että minulta siepataan vielä turbaanikin päästäni. Näkisin mielelläni, että lähettäisit minulle korillisen ihmispäitä (rosvot täyttävät kaksikin). Pitkään aikaan en olekaan nauttinut katkaistuista kecskemetiläisistä päistä. Kohdelkaa suuresti kunnioittaen lähettiäni, Olaj begiä, joka teille antaa lähempiä selityksiä.
Olen sinun mahtava herrasi ja ystäväsi,
Krimin varakaan! (Kalgan sulttaani)."
Lestyak silmäili kirjettä hajamielisenä, sekavin ajatuksin, ojensi sen sitten toisille tuomareille, jotta näkisivät, kuinka säädyttömästi tuo vallananastaja kohtelee Kecskemetin ylltuomaria.
Kesken kaiken hän kohtasi Olaj begin tutkivan katseen, joka yhä tähysteli häntä, ja hän punehtui korviaan myöten. Hän istui vastenmielisine tunteineen kuin neuloilla; lisätkäämme tähän tunteja kestänyt kuulustelu ja salin tukahduttava ilma. Häntä pyörrytti; hän aikoikin jo luovuttaa puheenjohtajan toimen Porossnokille, mutta silloin kuului ulkoa kauhunhuuto, joka katuja vyöryen läheni lähenemistään ja pani ikkunat helisemään.
Tuomarit hypähtivät akkunaan ja ponnahtivat kalmankalpeina takaisin. Raro juoksi hurjana raatihuoneelle päin, sen selässä istui lujasti sidottuna vanha Lestyak, viitta yllä — mutta päättömänä. Typistetystä ruumiista virtasi verta. Hevonen ja viitta olivat yltyleensä veressä.
9.
Porossnokin hiukset nousivat pystyyn.
"Hirveätä!"
Ylituomari vaipui pöydän ääreen pää käsiin uponneena ja nyyhkytti.