— Saakeli! Enhän saata kaataa puuta… poikasten tähden. Etkö kuule, kuinka haikeasti ne vilisevät?
— Kyllä kuulen… raukat. Mutta mitenkäs meidän käy?
— Mitenkö meidän käy? Miten meidän voisi käydäkään? Kannatan rattaita vielä kappaleen matkaa.
Olisin kernaasti huutanut hänelle, että hän saisi olla huoleti linnunpoikien suhteen ja antaa ne minulle, mutt’en uskaltanut, sillä hän näytti kovasti suuttuneelta.
Ja kauheasti hän olikin suutuksissaan taasen kumartuessansa rattaita nostamaan. Kiroili koko seutua ja uhkasi sytyttää ensiksi vastaan tulevan kylän tuleen sekä surmata kaikki sekä ihmiset että eläimet, jollei hän sitä ennen puuta tapaisi…