— On sekin totta, tietysti, totta on sekin.
— Ja tuon huomenna tytön takaisin.
— Tosi kyllä, tosi… mutisi ukko asiata ajatellen, — mutta tiedäthän, poikani, että olen tarkka, turhantarkka virkamies. Rakastan järjestystä enkä millään muotoa sallisi, että…
Dezsy huokaili muoto synkistyneenä.
—… Että sanottaisiin minun kevytmielisesti hoitavan komitaatin asioita. Itse ankaruus ihka elävänä seisoo edessäsi, poikani, älä pane paheksesi, kun sanon suoraan…
— En panekaan — mutisi Tapani hajamielin.
— Älä pane pahaksesi, sanon, kun vaadin tytöstä muutaman rivin vakuudeksi paperille… tiedäthän, vain muodon vuoksi.
Tapani oli huudahtaa ääneensä ilosta tämän kuultuansa.
— Tule kamariini, kirjoita siellä kuitti, että olet vastaanottanut tytön. Hänet takaisin tuotuasi saat minulta varmasti kirjoituksesi. Muodon asia tuo on kokonansa, mutta semmoinen nyt kerrassaan olen, semmoinen olen. Eikä kumminkaan komitaatti minuun tahdo luottaa.
* * * * *