Aivan siten kävikin, kuten ukko sanoi. Tapani Dezsy vei siivosti Ilona Bezerédjin vankilasta. Eikä häntä enää takaisin tuonut. Vielä samana yönä matkustivat Szepességiin ja kolmantena päivänä he jossain vihittiin avioliittoon.
Kun sitte seuraavana päivänä suurella tohinalla saapui armollinen herra Gabriel Bezerédj ynnä kapteeni tyttöä noutamaan, niin nyökkäsi vanha setä Demes levollisella mielin päätä heidän kysymyksiinsä, vastaten, että asia on ihan säntillänsä.
Vanki ei tosin enää ole täällä luonnossa, mutta löytyy hänestä laillinen kuitti; täällä on pöytälaatikossa. Jos viise-notarius ehkä on hukannut haltuunsa annetun esineen, niin ei hän, Demes, sille mitään voi. Se on ihan toinen asia.
Arvaan, että tästä vielä suurempikin asia syntyi. Aavistan, että Dezsyä syytettiin virkavirheestä, ehkäpä mies hirtettiin kruunun kavaltamisesta. Kenties löytyvät tuolta jostain pöytäkirjat… kenties ylimmäiseltä hyllyltä, — sopii sieltä hakea!
BREZÓN HANHET.
Kuivien vuosien ajoilta kerrotaan, että Brezón hanhet kuolivat kaikki tyyni, kun eivät saaneet juoda, vain syödä.
Järjellisellä ihmisellä on oppimista järjettömästä siipikarjastakin. Eivätkä ne niinkään halveksittavia olentoja olekaan, jos tarkemmin ajattelemme. Sillä lukuun ottamatta sitä jo vanhentunutta asiaa, että muinoin pelastivat Rooman kapitolion, niin sopii kumartaen kunnioittaa heidän kirjallisia ansioitansa, sillä pitkinä aikoina on heidän kynillänsä kirjoitettu tuo kirjojen paljous, joissa koko mailman viisaus löytyy.
Entä nuo kunnon Brezón hanhet! Kuolemallansa he leimasivat suuren viisauden, nimittäin että pitää välttämättömästi juoda.
Hanhia on Brezóssa ollut ja on kaikkina aikoina oleva; Samuli Mákinkin pihalla kaksi siipiänsä räpistelee, mutta nämät eivät ole niitä vanhoja, tienraivaajia Brezón hanhia, jotka kuolivat, kun eivät saaneet juoda.
Senpätähden Samulikin, turkkuri, välttääksensä heidän kohtaloansa, joi aikalailla. Ja siitä olikin se hyvä vaikutus, ettei hän vielä tähän päivään ole kuollut. On niin terve kuin pukki. Mutta totta on myöskin, että hän noitten tienraivaaja-hanhien kohtaloa karttaissaan on hävittänyt kaiken tavaransa, ei ole ukolla äyrin vertaa omaisuutta, sillä tuo hanhiparikaan ei ole hänen; tytär Piroska on ne perinyt täti vainajaltansa, jolle Herra rauhan suokoon siellä, minne on joutunut.