Syntyi suuri ilo, kun ne tuotiin taloon… Oikeastaan ne vasta hanhenpojista kävivät; pitkät sulat, toisen harmaat, toisen taasen valkoiset, alkoivat peittää hienoja, viheriään vivahtavia höyheniä. Olivat niin lakeat, hyvänluontoiset. Pienistä, keltateräisistä silmistä sädehti lempeys, rakkaus, kun ne katselivat pientä emäntäänsä.
Piha sai hauskemman karvankin heidän kauttansa, juopon turkkurin saviketta ja rikkaruohoja kasvava piha. Kyllä nyt kelpaa hanhien elää! Kun istuutuvat ruohostoon nukahtamaan, niin pitkä heinä ja korret peittävät heidät, jottei näy muuta kuin pää, joka kaukaa näyttää melkein tulppaani-kukalta. Onhan suuri onni, kun on kahden oikean, elävän hanhen omistaja!
Sievät keltaiset sääret (ei sentään aivan samallaiset, vaan paljoa kauniimmat, kuin pehtuorin neitien päivänvalojen varret!), sorea kaula, lempeä viisas katse… herrainen aika, kunhan edes toisella myöskin olisi tupsu päässä.
Ja mitä kaikkea noista vielä voi tullakaan! Höyheniä, sulkia, sitte näitten riipimistä; kerran vuodessa saa niitä keritä, kunnes tulee kauhean paljon höyheniä… niin paljo höyheniä, että niillä ehkä päässee mieheläänkin.
Samulilla taasen, joka muinoin oli käynyt vähän kouluakin, ja osasi kaikenlaisissa asioissa antaa hyviä neuvoja, oli aivan toisellainen mielipide.
— Mitä ne tuossa ihmisten tiellä tekevät, tyttöseni? Pitää hukuttaa elukat. Hanhi on katoovaa kalua, pikkuruiseni! Ihan itsestänsä katoovainen, sanon vieläkin.
Piroska katsahti pelästyneenä isäänsä.
— Koko konsti on osata ennättää kuolemata he-hehe. Lihoitat heitä pari, kolme viikkoa, toisen vaihdamme sitte viiniin kapakan-isännän luona, — toinen taasen syödään. Nuo muinaiset Brezón hanhet näetsen… parasta olisi ollut, kun esi-isämme olisivat nekin syöneet!
Tyttö pahainen huokasi, painoi myöntävästi päänsä alas ja alkoi lihoittaa lemmikeitänsä.
Vasta nyt hän oikein huomasi, miten kauniita olivat! Vieraatkin niitä ihailivat. Itse herra pehtuorikin (sävyisä, hyvä mies, puuttuu välistä Piroskankin kanssa puheesen), ohitse käydessään usein seisahtaa aidan taa katselemaan noita hanhia, jotta niihin ihan ovat silmät jäädä.