Helmi pyöritteli sitä käsissään ja koetti tirkistellä sen lävitse, nähdäksensä, mitä erin-omaista tuossa kapteenilla niin mieluisessa pullossa oli. Mutta kun ei hän sillä tavalla saanut mitään selvää, rupesi hän nuuskimaan avonaista pullon suuta.
"Kylläpä nyt tiedän mitä täällä on", sanoi Helmi, puistaen pikku nyrkkiään kapteenille ja katsoen kallella päin häntä viehkeästi silmiin.
"Mitä, sanopas."
"Viinaa."
"Mistä sinä tiedät että siellä viinaa on?"
"Olenhan nähnyt ja maistanutkin viinaa. Se oli pahaa, hyvin pahaa … niin, niin pahaa että…
"Kuinka pahaa?"
"Niin pahaa, että poltti suutani ja kurkkuani kuin valkea … olin tukehtua."
"Kuka sinulle viinaa antoi?"
"Eipä kukaan, minä otin sitä itse äidin kaapista. Mutta se oli niin pahaa, etten sitä enään koskaan suuhuni pane; äiti sanoi että se on myrkkyä ja että jos sitä ryyppää, niin se on synti."