"Paremmin niitä luoteja saatte mennä kotaan tuhraamaan."
"No, elä sinä, Kaisa, joutavata, ei me sotketa. Hae, Kalle, luotivormut!"
Kissakin nosti silmäkulmiaan, nähdäkseen, mikä se sellaisen kiireen lähetti rauhallisen ruoka-unen perästä.
Lyijy alkoi kutistua kauhassa ja vähitellen suli niin häilyväksi kuin maito.
"Nyt, Kalle, nyt, nyt!"
Silloin tulla kurahti yksi luoti … toinen … ja kolmaskin.
"Perhana, maahanhan sitä meni paljon."
"Niin, kun kaadoitte kovin kiivaasti", Jurisi Kalle keräillessään ympäri lattiaa roiskuneita lyijysirusia.
"Kiire kun on!" sanoi isäntä puhallellessaan hiilokseen.
"Käy, Tuomas, kuuntelemassa, vieläkö Musti haukkuu."