"No niin kiivaasti ne menivät … saat uskoa. Minä tuskin kerkesin piippuni sytyttää, kun olivat jo näkymättömissä… Mutta nukkuuko se tuo Tuomas tuolla, minulla olisi sille vähän asiata."
"No mutta minkä näköinen se oli se höyryhevonen? oliko samanlainen kuin tuo Ketolan musta?" kyseli Erkki yhä olevinaan tietämätönnä.
"Eihän se hevosen mallinen ollut … semmoiset nelirattaiset vaunut vaan…"
"Semmoisetko kuin kirkkoherrallakin?"
"Ei, ei ne semmoiset olleet."
"Minkälaiset sitten?"
"Semmoiset … en minä heitä nyt osaa selittää… Mutta herätäpä tuota Tuomasta … minulla olisi vähän kiireenlainen."
"No mihin se nyt niin kiire on… Eikö siellä muuta näkynyt?"
"Eipä siellä muita niin erinomaisia näkynyt," sanoi Hikliini vähän tuskauksissaan Erkin alituisesta kyselemisestä.
Vielä yritti Erkki jotain kysymään, vaan ei kerennyt, kun Tuomas nousi jo ylös ja haukotteli, kuin ainakin unesta heräävä, joka Erkkiä pakkausi naurattamaan.