"No niin se tuo emäntä liikkuu vielä kuin nuoret tytöt, yhtä ripeästi ja hilpeästi kuin ennenkin," Paakka sanoi.
"No eihän tuota toki niinkuin ennen … toisenlaista se toki ennen liikunta oli, vaikka enhän tuota perin vanha ole nytkään," puheli emäntä ja laski kahvia kuppeihin. "Ottakaapas kahvia," kehoitti hän sitten.
"Kiitoksia, mutta joko emäntä on nyt kuinka vanha?" kysyi Paakka.
"Huomenna on minun syntymäpäiväni, jolloin täytän 50 vuotta," selitti emäntä.
"Ohoh, ompas sitä jo ikää! mutta niin vanhaksi ei teitä ainakaan luule —olette vielä yhtä kaunis ja verevä kuin kolmenkymmenen vuoden vanhat… Eikö totta, Hikliini?"
"Niin—no—jo—oh—tuota—kyllä se on totta," myönteli Hikliini.
"No—oh, älkäähän nyt kuitenkaan pilkatko, vanhemmaltahan minä nyt sentään totta puhuin näytän," puheli muka emäntä, vaikka jo itsekin alkoi uskoa, että hän oli yhtä ketterä ja pulska kuin kolmenkymmenen vuoden vanhatkin.
"Ei, ei se ole mitään pilkkaa, minä puhuin ihan todella ja mietin— tuota toisakseen—että kyllä te vielä yhden miehen vanhattaisitte," sanoi Paakka.
"Jokohan—ha, ha, ha," nauroi emäntä.
"No ihan leikittä—ja mitä sanoisitte jos rupeaisin teille miestä toimittamaan.—Totta puhuen olenkin juuri sillä asialla?" sai Paakka alkaneeksi.