—Tulkaa nyt meidän kanssa kilistämään.
—En minä, mitäs minä…
—Tulkaa nyt vaan!
Mutta Selma keskeytti meidät:
—Äiti valmistaa meille kahvia, niin on parempi. Seurasi hetkinen äänettömyyttä, kunnes minä ehdotin kävelylle lähtyä.
—Niin, eihän Lauri meillä tahdo olla edes minun syntymäpäivänänikään.
Aijoin hänelle jotain vastata, vaan se kuivui pieneen hymyilyyn. Jäin vaan mietteisiini.
Äkkiä saivatkin ajatukseni esineen. Juolahti mieleeni vastainen koti, jossa me yhdessä asuisimme. Minkähänlaista siellä olisi?
Arvela ja Liina kertoivat meille tärkeän uutisen, jota ei kenellekään muulle vielä ilmoitettu. Oli nyt päätetty, että he kuukauden perästä pitävät häänsä.
—Joutukaa tekin samaan matkaan, lisäsi Arvela, ja katsoi minuun.