"Mikähän tästä talosta tulee?"
"Vippeli vippu tästä tulee, jos ei pehtoria muuteta!"
"Luuletteko niin?"
"En luule, minä tiedän, sillä sitä ajoa ei kestä ihminen, vaikka söis viidesti päivässä. Minä kumminkin olen tässä vaan syksyyn asti."
"Niin minäkin."
"Sama se on kun isäntäkin niin mitättömäksi meni, että tuon tuommoisen ruojan taloon otti, painajaiseksi väelle."
"Niin, sano, veli hopea, muuta kuin satua!"
Taavetti oli sillä välin noussut ylös ja seisoi jo viimeistä säettä lausuttaissa puhujain vieressä.
"Hitaastihan se suovan teko käypi", sanoi hän rengeille.
"Eihän tuota enään jaksa mitenkään, johan tuosta luun särkykin tulee tuommoisesta kiireestä. Tästä pian joutuu joka mies lasarettiin herra pehtorin kustannuksella."