"Jo syntyi verinen leikki. Tappelu tulinen tuiski.
"Kaatui miestä, kaatui naista; se, joka jäi kaatumatta, joutui Pajarin orjaksi.
"Onnellinen oli se, joka kaatui; onneton jälelle jäänyt.
"Monta Monolan miestä Silloin joutui surman suuhun. Monta Päivilän piikaista Paha mies sai palkaksensa."
Vasko vaikeni hetkeksi, näytti kuin kertomansa olisi syvästi koskenut häneen.
Menneet ajat, joista hän kertoi, vielä vuosisatojen takaa elävinä esiintyivät hänelle. Kun taas jatkoi kertomustaan, alkoi hän hyvin matalalla äänellä:
"Toistakymmentä suurta veneellistä oli sotasaalista Pajarin miehillä. Tuhotyönsä tehtyänsä läksivät kotiinpäin purjehtimaan. Viisi oli vankia joka veneessä. Siinä oli nyt liiton lunnaat sekä sodan saaliit!
"Siinä oli Monolan miestä sekä Päivilän naista. Oli koko heimokunnan parhain nuoriso joutunut orjiksi osattomiksi, vieläpä Pajarin orjiksi, pahan miehen pakon alle, häjyläisen häväistäväksi.
"Silloin selällä mennessänsä huutavat poloiset, vaivaiset valittavat:
"'Oi Luoja, ylijumala! Anna apu tarvittaissa, Käy'ös tänne kutsuttaissa, Täällä on tuskat tunkemassa, Hätähinen huutamassa, Pakko päälle painamassa. Päät täällä on pahoin menossa, Tukat turha'an tulossa, Käy pian, välehen jou'u. Tule tuulena tuimana. Tule päitä päästämähän, Onnettomia lunastamahan.'