Lehtimaa otti pullon huuliltaan, naurahti ja aprikoi.
— Olkoon menneeksi kahdestakymmenestä markasta!
— Älä vetäse, vanha veijari! Luuletko, etten minä voi saada papinkirjoja paljoa halvemmallakin? On niitä muitakin pohjalaisia rautatien töissä!
Hän kiskaisi pullon Lehtimaan kädestä, löi korkin kiinni ja pisti pullon taskuunsa. Lehtimaa jäi siihen seisomaan suu auki.
— Ja kun oikein mietin, niin etkö vielä liene niitä miehiä, jotka eivät kykene pitämään suutaan kiinni. Sinä näytät juuri olevan semmoinen — hyi helvetti!
Hän sylkäisi päättävästi pitkän syljen kauaksi eteensä, keräsi kampsunsa ja näytti äärettömästi ylenkatsovan toveriaan.
— So, so, älähän nyt, houkutteli Lehtimaa, — sinä erehdyt, jos luulet, että minä olen sellainen raukka kuin luulet.
— Näytä sitten, mihin kelpaat! Anna tänne papinkirjasi, niin saat kymmenen markkaa. — Kalle Pihl vei kätensä povitaskuun.
— Mutta jos joku saa sen tietää?
— Kuka piru sitä saisi tietää, jos sinä pidät suusi kiinni.