Kun vienoinna aamu hohti,
Ja usvat siinnossa näin,
Rusomaininki purttani johti
Kevätunten impehen päin.
Mä näin, miten tieltäni luisti
Hän rannan rimpien taa
Ja kaihoten tukkaa puisti
Hajakutria, kiiltoisaa.
Kun kyntörastas jo puussa
Univalvein lauluhun käy,
Kun veet heräs salmen suussa,
Niin häntä ei enää näy.
Sanotaan, jos kuoleva kohtaa
Yliluonnollisen näin,
Tiet vaaroihin häntä johtaa,
Vaikk' kääntyisi kuinka päin.
Mut vaara on oma rinta,
Hän ei sitä välttää voi,
Kuvasarjaa vaarallisinta,
Min mielikuvitus loi.
1.
Soi laulelo lounahan mailta,
Kuin Lorelei lauleleis,
Miten alppien poian lemmen
Tuo ilmihin Edelweiss.
Ikiseuduilta jäätikkökenttäin
Hän henkensä kaupalla toi
Tuon kukan, min neidolle alppein
Hän sykkivin rinnoin soi.
Vain Edelweiss ilmaista saattaa
Hänen hehkeintä toivettaan:
On alppi-ilmojen puhtaus
Sill' untuvanupussaan.
Se hankien keskellä taimii
Runo lemmen, kukkien niin,
Sydänjuuriss' on suosion toivo,
Joka lehdessä tunnustus siin.