13.
Älä luule mun tuhanten lailla
Sua kahlehtivan, — oi, ei,
Koen aukoa mailmoja sulle,
Mihin aattehes tuskin vei.
Niin helposti katkonen kahleen,
Mi pikkumaiseks sun lois:
Punan tahmean maireelta riistän,
Revin turhuuden naamarin pois.
Sa ilmaa henkiä saisit,
Siniseestettä hurmaavaa,
Mi raitista nuoruutta antaa,
Elinintoa riemuisaa.
Niin silmäs tarkistuneina
Isot tutkis ja pienetkin,
Ja ma itse jo mitätönnä
Sun eessäsi seisoisin.
14.
En suontani kaupaks saata
Elon, aatosten, tunnelmain,
Ett' armosta sais ne maata
Ajanvietteenä naisten vain.
Ma tahdon lauluni soivaks
Suloääninä sydämiin,
Miss' sävel on huolten hoivaks
Ja missä se helkkyy niin.
En tielle lempeä heitä
Kesäunteni häipyväin,
En songerra säveleitä,
Sua kiitellen nöyrin päin.
15.