Nyyhkinää ja riehuntaa!
Soi huiluin helkkeet hienot!
Aatostani tuudittaa
Pois madrigaalit pienot.
Mistähän tää mailma lie,
Nää suukot, hurmaannukset?
Toiskohan tää iltatie
Viel' aamusarastukset?
Satakieli rinnassain
Siis mykkä viel' ei liene?
Eihän lemmenvaivaa vain
Tää lemmenkaipuu tienne?
Sonetteja Dianalle.
1.
Mik' olet mulle?
Mik' olet mulle? Kohtaloni ään',
Mi herätit mun, kuolleen, eloon uuteen
Ja runon ikinuoreen tehtävään.
Sa annin soit, kun näännyin toivottuuteen:
Sun uljaan sielus rikkaan tulvan tään!
Kuin uhmall', luottain henkes jumaluuteen,
Sa teit mun joustavaks, löit tarmoon suuteen,
Sait herjain koskemattomaks tän pään.
Mit' olet mulle? Uusi ylpeytein,
Mi nostatti mun rohkeuteen ja voimaan,
Kun irvieloon taas vie askelein!
Sa into oot, mi sanani saa soimaan
Ja kostoon käskee mun, ei tikarein,
Vaan synkkäin pilvein kesken salamoimaan!