EMILIA (Hetken ääneti:) Säälikäätte minua, isäni!
MAHLOW. Minä vaadin vakaan päätöksen.
EMILIA (lujasti ja päättävästi:) En! — isäni!
MAHLOW. Siis lähetän tämän kanne-kirjan työmiestä Ernst Herbig vastaan, joka minulta 15 päivänä Syyskuuta on varastanut 300 taaleria, oikeudelle. (Hän helisyttää.)
EMILIA. Älkäätte pikastuko!
TUOMAS (Astuu sisään.)
EMILIA. Antakaatte meitä yksinämme puhua, isäni!
MAHLOW (Tuomaalle, joka aikoo mennä:) Sinä jäät! — lähetä tämä kirje paikalla sen omistajalle.
EMILIA. No hyvä, syyttäkäätte häntä varkaudesta, hän on syytöin, niin totta yksi Jumala taivaassa elää. — Syyttäkäätte häntä — minä itse, tyttärenne, rupeen puolustamaan häntä teitä vastaan. Löytyy vaan yksi keino hänen puhdistukseensa: minä ilmoitan varkaan — ja tämä varas on — (tarttuessaan hänen käteensä ja hiljaalla äänellä:) Kaarle von Mahlow, poikanne!
MAHLOW (Hyysähtäessään:) Poikani?!