JOHN. Silloin se voisi olla myöhään, oikean varkaan rangaistamatta — silloin voisi se olla myöhään hävyttömän petturin, viettelijän, riiviön mainitsematta laskea. — Se on teille eduksi toivoa molemmat. — Vielä kerran: Laskekaa Ernst Herbig vapaaksi!
MAHLOW. En, en, ja vielä kerrankin en! Ja nyt jättäkää huoneeni! En ole tottunut kauvan puhumaan ihmisten kanssa teidän lajianne.
JOHN. Ihmisten kanssa minun lajiani? — Olen rehellinen mies, herra!
MAHLOW. Joka eilen uhkasi itse täyttää se, josta hän tänään rukoilee, joka rohkeni minulle uhkauksen silmiini lausua: minun pitäisi kavahtaman itseni, ett'en minä itse yhtenä päivänä kerjäläisenä kerjäläisen edessä seiso. Luulettekos minun sitä unhottaneen?
JOHN (Hetken ääneti, katsoessaan häneen terävästi:) Katson teihin, ja etsin turhaan, sanaa ihminen kasvoissanne lukeakseni. — Te suljette köyhän vankeuteen, ettekä edes salli, että hän hautaan veisi kuolleen sisarensa. Viha, ilkeä kosto surmaa joka ihmellisyyden tunnon teidän rinnassanne. (Hetken ääneti:) Murhan olet sielullesi tuottanut, tahdotkos vielä saada edes-vastaukseksesi ihmisen mielipuolisuutta? Eikö hän hurjistuneena ole tärisyttävä ristikkoa, eikö hän pääkallollaan telkimiä vastaan ole juokseva, särkeäkseen ovea, joka eroittaa häntä rakkaalta sisarelta?! Tiedätkös mitä se on, kadottaa ainoa sisar ijän kukoistuksessa? Onko onni koskaan saattanut sinua veljen taikka sisaren paarille? — Ei, ei!! toisin tykkisi sydämmesi, sinä tuntisit ihmisellisyyttä — vaikka sekin vaan olisi hengen-vedon kestäessä! — (Hetken ääneti:) Katson sinuun kummastuneena — kylmä ja kuolleet on kasvojesi muoto — tappeluiden rauha on kasvoillasi — sillä sydämmesi ei lähetä rakkautta eikä elämää niiden juovoihin! —
MAHLOW. Rajupäinen kerjäläinen! Rohkenetko sinä minua talossani solvaista? Mikä minua pidättää sinua renkieni kautta viskauttamasta kadulle?
JOHN. Niin, — anna renkisi rääkätä minua — huuda heidät tänne, että he heittäsivät köyhän kyttyräselkäisen rappuisia myöten alas! — Jo kerran olen sinun tähden jalan polkemisen saanut — jo kerran täytyi minun sinun tähden jättää, kotoni ja isänmaani. — (Hetken ääneti:) Katsele minua ja etsi kasvoissani juovaa, joka muistuttaisi sinua siitä, jonka sinulle maan päällä pitäisi pyhin oleman: isästäsi!! — Niin! — jaa! isäsi ylenkatsottu, rääkätty, jaloilla poljettu poika — inhottava, punatukkainen, kyttyräselkäinen Johan Berger seisoo edessäsi!!!
MAHLOW (Hyysähtäessään:) Veljeni!
JOHN. Ei! ei veljesi! — Sama isä on kyllä meitä siinnyt — mutta se ei valtuuta sinua minut niin kutsumaan! —
MAHLOW (Suuressa ahdistuksessa:) No — ja mitä tahdot täällä? Mikä pakoittaa sinut piilostasi valkeuteen? Tuletkos kerjäläisenä häväistäksesi kunnioitettua nimeäni? Taikka tuletkos saamaan perintösi? Olen kutsuttanut sinua kaikissa maissa sanomalehtien kautta — et ole ilmoittanut itseäsi — oikeus on julistanut sinut kuolleeksi — minulle omaisuutesi määrännyt — ei sinulla enään ole mitään minulta vaatimista!