MAHLOW (Tulee vasemmalta, on hämmentyneenä ja liikuutettuna:) Maa polttaa jalkojeni alla! — Minuutit tulevat tunniksi — joka hengen-vedossa on ijäisyyden aika. — Mintähden hän ei ole vielä täällä? Hän voisi kauvan sitte olla takaisin. (Hetken ääneti:) Oi varmuutta, varmuutta vaan tahdon — en vaadikaan tahtooni suostumista. — Yksi antaa minulle voimaa rupeamaan toiseen.
11:s Kohtaus.
Mahlow. Kaarle. (Sittemmin.) Tuomas.
MAHLOW (Menee häntä vastaan:) No, minkä vastauksen tuot?
KAARLE. Se oli turhaan, rakas isä!
MAHLOW. Ja mintähden?
KAARLE. Neljäntoista päivän perästä kenties — hän tahtoo tulla ja katsoa läpi kauppamme kirjat — saadakseen tietoja.
MAHLOW. Hän rohkenisi vaan tulla talooni! — En tarvitse hänen apua — minulla on vielä lähde, joka minua pelastaa. (Helisyttää kiivaasti.)
TUOMAS (peräovesta astuen.) Armollinen herra, minä tahtoisin pyytää teiltä rahoja. Tunnissa on jo tullut räkninkiä räkninkien päälle — en voi enää maksaa vaadittuja.
MAHLOW. Heidän pitä malttaman — etsi joku syy heitä pidättääksesi — taikka ajaaksesi heitä pois. — Lähetä tänne tyttäreni. — (Tuomas menee.)