KAARLE. Onko teillä muuten joku käsky vielä, isäni?
MAHLOW. Mihin aivot mennä?
KAARLE. Huoneeseni. — Jääkää hyvin, isäni!
MAHLOW. Mintähden niin juhlallinen — niin vakaamielinen!
KAARLE. Juhlallinen? — En suinkaan, isäni. — Minä tunnen itseni vähän sairaaksi — tahdon päästä levolle. — Jääkää hyvin (peräoven kautta pois.)
12:s Kohtaus.
Mahlow (yksinään.)
MAHLOW. Eikö se ole, niinkuin jos onni olisi liittäytynyt minua vastaan? — Mintähden piti hänen juuri tänään tuleman takaisin? Kuolleena ja unhotettuna, oli itse muisto hänestä kuollut. — Silloin ilmauntuu hän yht'äkkiä kummituksena minulle, herättää makaavan, kuluneen ja manaa esiin muistoja unhotuksen povesta! — Oliko minulla veli? — Tiesikö maailma, että minulla veli oli ollut? — minä itse olin unhottanut häntä! — Oi, se olisi ollut parempi, jos hän olisi jäänyt kätkönsä nurkkaan, kuin että hän ryysyisissä vaatteissa tulee ja sanoo: minä, kerjäläinen, olen veljesi!!! — Mitä minä hänestä huolin? — Mitä hän minulta tahtoo? — Onko se rakkaus, joka on pakoittanut häntä tänne? Ei! Ahneus, häpeällinen ahneus vaan! Mene, veljesi on rikas mies, hän voi sinulle antaa — ovat ihmiset hänelle sanoneet — ja hän ilmauntuu niinkuin paha sää onnettomuuteni päivänä.
13:s Kohtaus.
Mahlow. Emilia (tulee peräovesta.)