— Venettä, venettä, hoki mies vastaukseksi.
— Mihinkäs te aiotte veneellänne purjehtia? kysyi sulavasti eräs komea nainen, jonka puku oli aivan uusinta muotia.
— Onnen saareen, vastasi mies varmasti.
Nainen tyrskähti nauramaan, samoin kaikki muutkin, jotka sattuivat kuulemaan.
— Se on mielipuoli tuo miesriepu, selitti nainen toisille. Oikein on sääli miestä, joka muuten on noin reipas ja terve.
Ja nainen siirtyi miehen vaimoakin puhuttelemaan, lausuaksensa hänelle jonkun lohduttavan sanan.
— Muotilehtikö se on, jota te niin hartaasti tutkitte? kysyi muotinainen puolittain piloillaan.
— Niin! Se, joka tämän mukaan pukeutuu, on aina uusi, aina nuori, eikä vanhene milloinkaan, vakuutti nainen.
Pila haihtui kysyjän kasvoilta ja vakavasti hän tarttui kirjaan. Mutta katsottuaan nimeä, työnsi hän sen heti takaisin.
— Hullu on tuon mielipuolen vaimokin… kurjaa, surkuteltavata, säälittävää, puhui nainen ja meni menojaan.