Ja niin levisi sanoma, että kaksi mielipuolta, mies ja nainen, asui tuolla mäkirinteellä, jotka välttämättömästi olivat toimitettavat lääkärin tutkittavaksi ja saatettavat sairaalaan yhteiskunnalle vaarallisina henkilöinä.
Tutkimus pantiinkin toimeen. Hallitusmiehet toimittivat taitavan lääkärin, kuuluisan tiedemiehen ja yliopiston professorin heidän luokseen. Hän oli pitkä, mies ja hänellä oli kahdet silmälasit nokalla.
— Miksi sinä itse teet tuota venhettä, vaikk'et osaa? kysyi professori.
— Siksi, että toisen tekemällä ei pääse Onnen saareen.
— Hah? Eikö pääse?
— Ei! Onhan se jo nähty noista monista turhista yrityksistä… Jokaisen täytyy itse tehdä venheensä.
— Mielipuoli, sanoi professori, ja kävi naista tutkimaan. .
— Mikä kirja se on, jota sinä olet lukevinasi? kysyi kuuluisa tiedemies naiselta.
— Ei tämä ole mikään harvinainen kirja, vaan kuitenkin on tämä kaikkien tieteitten alku ja juuri, samalla kuin tämä on kaiken tutkimuksen lopputulos, tarkotus ja päämaali.
Puolta kyynärätä pitkäksi venähti tiedemiehen naama ja nopeasti tarttui hän kirjaan.