— Tuossahan tuota… Onhan tuota toimiin tultu.
— Enkös minä saa tarjota lasia, niin muistellaan menneitä, ehdotti
Kähkönen.
— Enhän tuota… eikä tässä ole aikaakaan esteli Antti.
— Aikaa? Aina sitä… Olisipa sekin seikkojaan, jos kaksi ystävystä näin eroaisi, kun vuosien päästä toisensa tapaavat. Tule pois, minä maksan.
Miehet menivät lähimmäiseen kapakkaan. Eihän niistä puutetta ole tässä kylässä.
— Kahviako otetaan ja konjakkia? kysyi Kähkönen.
— Vieläkö mitä näin aamupuoleen. Otetaan ryypyt ja olutta.
— Sama se.
Ottivat pöydän ääressä ryypyt ja pienet voileivät.
— Pari pulloa olutta, käski Kähkönen. Miehet istuivat pöytään.