Böhmi ja sen kansa.
Böhmi on joka sivulta vuorien piirittämä umpilaakso, eli oikeimmin monta pientä laaksoa, joita korkeat vuorten ulkopuoliset reunat yhdistävät yhdeksi kokonaiseksi. Tämän suuren laakson alhaisin seutu on siinä, missä Eger Elbeen yhdistyy. Böhmerwaldin vuorijonon keskikohdalla on kolmen penikulman levyinen aukko, joka pienempäin vuorien välitse avaa tien Bayeriin. Samoin Mährinkin vuoret tavan takaa alenevat ylätasangoksi, niin että Böhmistä kyllä pääsee Mähriin vuorien ylitse kiipeilemättä. Näiden vuorien matalin kohta on näiden ja Sudetien yhtymäseudulla. Muuten Böhmi on mitä kummallisemmasti naapurimaistaan eroitettu; se on isonmaisten vuorien eroittamana niinkuin saari mantereesta.
Böhmin muodostaa siis joukko pieniä umpi- eli n.s. patalaaksoja, joista kukin itsekseen on ison kokonaisuuden kuva. Mikä muotojen rikkaus täällä ilmestyy! Jyrkkiä rajavuoria, ala- ja ylätasangoita, joita mäenselänteet ja ahtaat rotkot jakailevat, ja avarat laaksot säännöttömästi vaihteleivat täällä keskenään.
Jos ei oteta lukuun suolaa, josta Böhmissä on yleinen puute, yhdistää tämä maa kaikki, mitä elämän ylläpidoksi ja viehätykseksi tarvitaan: aaltoilevia viljavainioita, muhkeita metsiä, malmikkaita vuoria, monia terveyslähteitä, kivihiilikerroksia, meheviä niittyjä, tuottoisia hedelmäpuutarhoja, oivallisia viinimäkiä, erinomaisia humalistoja ja purjehdittavia virtoja. Senpätähden Böhmiä sanotaankin "Itävallan ruunun kauneimmaksi diamantiksi".
Ilmanala on viehättävä, kylmän ja lämpöisen keskivälillä; ainoastaan vuoriseuduilla ja ylätasangoilla on se kova. Erzgebirgen korkea ja Sudetien vieläkin korkeampi selänne suojaa sitä itä- ja pohjatuulilta.
Teollisuus Böhmissä on etevämpi kuin muissa Itävallan maissa. Pellavatavaroita valmistetaan siellä suuressa määrässä ulosvientiä varten, ja "Rumburgerin" aivinainen on avarammalta, kuin Böhmin emäntäin kesken, tunnettu. Pitsien lanka kehrätään niin hienoa, että 16,000 Böhmin kyynärän pituinen kiila painaa ainoastaan 20 grammia (noin 47 1/2 orttia). Puuvilla- ja villateollisuuskin siellä ehtimiseen vaan enenee. Lasin valmistus Böhmissä on jo vanhoista ajoista omistanut ensisijan.
Odottamattoman vaikutuksen tekee Böhmin pääkaupunki. Pragin kanssa tuskin mikään Saksan kaupunki voi kilpailla paikan kauneudessa ja omituisuudessa. Hätinä voisimme ajatella jyrkempää eroitusta, kuin Berlinillä ja Pragilla toisiinsa verraten on. Berlin on aivan lakealla, yksitoikkoisella hietatasangolla vähäpätöisen Spree'n varrella; Prag vaihtelevassa ylängössä, rakettu vuorten rinteille ja viehättävän Moldaun rannoille. Berliniä ympäröitsee pohjais-Saksan alangon luonto petäjä-edustajineen; Pragia etelä-Saksan luonto, viini- ja puutarhat. Berlinin kadut kaikki ovat leveitä, säännöllisiä, suoria; Pragissa tuskin on kahta suoraa ja leveätä katua, toiset kaikki mutkaisia. Berlinin melkein kaikki rakennukset ovat palatsien kaltaisia, kauniita, hupaisia, mutta yksitoikkoisia ja historiallisitta merkityksittä; Pragissa on monta vanhaa, savuuntunutta, säännötöntä rakennusta, kaartevilla jatkoksilla, ja vanhoja palatseja; ei yhtään huonetta ole täällä toisensa kaltaista, kaikki vaan alituista muotojen vaihtelua. Berlinissä kaikki on hienoa, somaa, ylevää; Pragissa on paljo likaa, jokaisessa kulmassa ja käänteessä liha- ja leipäaittoja, kaupustelija-akkoja ja savuavia "makkaroita".
Böhmiläisen luonne, samoin kuin hänen maansakin, osoittaa monessa suhteessa teeskentelemätöntä luonnollisuutta. Selvimmän kuvan koko Böhmiläisen kansan luonteesta saa heidän alamaisesta kohteliaisuudestaan. Preussilainen kun yksinkertaisesti sanoo: "hyvää huomenta", sanoo saksilainen jo: "kaunista hyvää huomenta!" mutta Böhmiläinen ei vielä siihenkään tyydy, vaan sanoo "hyvää huomenta, minä toivon", "hyvää iltaa, minä toivon"; ja eipä vielä tyydy siihenkään, vaan lisää: "teidän kuulijaisin palvelijanne". "Hyvää yötä" sanoessaan, sanoo hän sitä täydellisesti: "hyvää yötä toivon minä, teidän kuulijaisin palvelijanne, nukkukaa hyvästi!"
Talonpojalla on jo hattunsa kainalossaan, kun hän kaukaa näkee isäntänsä. Jos hänen on sen kanssa puhuminen eli jos hän muuten joutuu sen likisyyteen, tervehtää hän sitä käden suutelemisella. Tämä patriarkallinen tapa on paljoa parempi, kuin esim. puolalaisten polvilleen laskeutuminen. Jos Böhmiläinen, oli se sitte mies eli vaimo, nuori eli vanha, poika eli tytär, kohtaa pastorinsa tiellä tahi hänen kotonaan, niin painaa hän aina pienen muiskun hänen käteensä. Eikä ainoastaan alhaisempi palvelusväki, vaan myös ylhäisemmät virkamiehetkin päivittäin suutelevat tämän armollisen herran ja rouvan kättä, kun vaan heidät tapaavat. Ylhäisemmän säädyn tytöt ja pojat suutelevat isäänsä ja äitiänsä, setäänsä ja tätiänsä jokaisen päivällisen syötyään ja maata mennessään, aina viidentoista vanhaksi saakka.
Böhmiläisen vaatteus on paljoa pohjais-Saksalaisen vaatteusta somempi. Alhainen virkamies pukeutuu täällä paremmin kuin ylhäinen muualla, ja Pragilaisten vaimojen komeus syrjälle sysää itse Berliniläiskaunotartenkin kaunistukset. Mutta kaikessa tässä ei nähdä mitään teeskenneltyä. Ylhäiset ja alhaiset ovat luonnollisia ja vilpittömiä. Itävaltalaisten maiden asukkaat ovat yleensä luonnollisempia, suopeampia, raittiimpi-mielisiä, kuin pohjais-Saksalaiset, ja vaikka protestanttinen Saksa on mennyt henkien viljelyksessä heidän edelleen, niin voittavat viimemainitut kuitenkin edellisen tunteiden ja taitojen kyvyn tasaisessa kehkeytymisessä sekä sielun ja ruumiin voimissa.