Turkkilaisten hautajaiset ja hautausmaat.
Mahomettiläinen kun on kuolemaisillaan, asetetaan hän selälleen, oikeanpuolinen sivu Mekkaan päin, johon asentoon hän myös sitte haudataan. Pienelle takalle asetetaan suitsutin, ja Imani (pappi) lukee Koranista jonkun värssyn ja sairaan uskontunnustuksen, jonka hän itsekin hiljaa kertoo. Viimeisen henkäyksen perästä asetetaan miekka ruumiin vatsalle ja sitte likisin sukulainen sulkee sen silmät. Tämän jälkeen ruumis pestään hyvänhajuisella vedellä ja päähän ynnä partaan ripistellään lemuavia yrttejä. Sitte ruumis kääritään valkoiseen aivinaan ja pannaan yksinkertaiseen arkkuun, jonka jälkeen Imani lukee muutamia rukouksia.
Hautausjuhlallisuudet ovat jotenkin yksinkertaiset. Arkku peitetään tavallisella huivilla, ja päänpohjiin pannaan kuolleen lakki ja vaatetilkku, joka on ollut Mekassa profeetan haudalla. Neljä henkeä kiidättää sitte ruumiin aika kyytiä hautaan, niinkuin Koranissa on käsketty. Miespuoliset sukulaiset saattelevat ruumista aivan ääneti ja vähintäkään murhetta osoittamatta. Senpätähden naisväki ei saakaan saattojoukkoon kuulua. Hautaussiunauksen jälkeen Imani lukee muutamia rukouksia ja sitte huutaa kolmesti kuolleen nimen.
Turkkilaiset pitävät itsensä Euroopassa vieraina; sentähden he tahtovatkin levätä isäinsämaassa. Se on Aasia. Skutarissa on Konstantinopolin suurin hautausmaa. Siihen, johon yksi on jo haudattu, eivät Turkkilaiset koskaan hautaa toista ruumista. Kuolleen hauta on hänen rauhallinen kotonsa. Täten hautausmaa laajeneekin äärettömästi ja tämä Skutarissa oleva ulettuukin peninkulmain alalle. Jokaiselle syntyneelle lapselle istutetaan yksi platani (Saksan vahtera), ja jokaiselle kuolleelle yksi sypressi-kataja. Skutarin hautausmaa on sentähden avara metsä, jota käytävät risteilevät. Täällä on komeita hautamerkkejä ja mitä suurin muistopatsaiden vaihtelevaisuus. Niillä haudoilla, ja joita litteä kivi peittää, on keskellä syvennys, johon sadevesi kokoutuu, josta taas isännättömät koirat janonsa sammuttavat.
Aivan liketysten, kuin sänget leikatulla pellolla, korkeiden sypressien alla kuolleiden muistomerkit seisovat, kukin ollen kiveen hakatulla turpaanilla eli fez'illä kaunistettu. Helposti huomataan missä dervischi (Turkkilainen munkki) ja vanha, oikeauskoinen Turkkilainen tahi uusi, puoli-Euroopalainen rotu lepää. Kivessä on kultainen kuolleen nimi- ja säätykirjoitus. Taidollinen päälle kirjoitus puhuu elämän katoavaisuudesta eli kehoittaa kuolleen edestä rukoilemaan. Naisen hautamerkkiin on ainoastaan lotuksen lehti kuvattu ja kullalla kaunistettu; sanallakaan hänestä ei mainita — kuolemassakin täällä nainen hunnulla peitetään, vieraalta salataan.
Aivan aidaton on tämä kuolleiden puisto; kuitenkin se on hiljainen, mahtavien sypressien varjossa. Leveä maantie vie särkyneiden lepokammioiden päällitse. Arabialainen ajaa kameleitansa sivuitse; kello kamelin kaulassa on ainoa ääni, joka tämän juhlallisen hiljaisuuden häiritsee.
Aasia.
Aasia on meistä itäänpäin. Tämän maaosan suuruus on yli 800,000 neliöpeninkulman, jolla alalla elää noin 500 miljoona ihmistä, jotka suurimmaksi osaksi ovat Mahomettiläisiä ja pakanoita.
Aasia on ihmissuvun ja sivistyksen kehto. Koko muinaisajan historialla on Aasiassa alkulähteensä; sieltä kansat maailman ympäri ovat hajonneet. Ennenkuin Euroopan olemisesta tiedettiinkään, ehkäpä ennen, kuin metsästäjän jalka oli Uralien ja Volgan ylitse astunut, kukoisti Aasiassa maanpiirin-hallitus; hallitsi voimallisia kuninkaita kauneissa palatseissaan suuria, miljoonain asuttavia kaupunkeja; viisaat tutkivat tähtien salaisen juoksun; papit rakensivat jumalain kunniaksi temppeleitä maalle ja sen alle; kansat taistelevat keskenään elämästä ja kuolemasta. Mutta tämä aikainen ja loistava valistus on pysähtynyt samalle kannalle. Kaunein, lahjallisin ja pontevin ihmisrotu, kaukaasialainen, on tosin alkujansa Aasiasta, mutta vasta Euroopassa on se voimallisen kehityksensä saavuttanut. Ja kristillisyys, joka veltostuneesen ihmissukuun uuden elonvoiman loi, puhkesi tosin Aasian maasta, mutta tämä vieno taimi oli Euroopaan muutettava, että se täältä voisi kohouta suureksi, varjostavaksi puuksi kauniilla, hyvänhajuisilla kukilla ja suloisilla hedelmillä.
Kuitenkin Jumala näyttää määränneen kaksi suurta valtakuntaa, Englannin ja Venäjän, Aasialaisia valtioita herättämään heidän hengellisestä unestaan. Vaikea on heidän kuitenkin kiivetä Euroopalaiselle korkealle "Parnassolle", sillä taivaankorkuiset vuoret, äärettömät arot ja hieta-aavat, hedelmättömät ylängöt täällä ihmisiä eroittavat enemmän, kuin Euroopassa, jossa kansallisuudet sulautuvat enemmän ja enemmän yhteen, yhdeksi kansaperheeksi. Tartarian ja Mongolian ylängöllä paimentolaisparvet luultavasti aina ajellehtavat, ja Siperia, noin 1 1/2 kertaa koko Euroopaa suurempi, on ainoastaan eteläisimmässä osassaan viljeltävää, jota vastaan sen pohjaisin osa pitkän talvikylmän kourissa hyytyy. Indian ihmeellinen maa, Aasialainen Italia, valloittaa taas luontonsa loistavalla rehevyydellä mielet ja hengen lahjoittaa toimettoman uinailuelämän samalla, kuin rikas saarimaailma, Seylon, Java, Sumatra, Borneo ja Ryytisaaret huokailevat polttavan auringon lämmössä, joka kaiken toimellisuuden kahlehtii. Ne maat taas, joissa on lauhkeampi ilmanala, miten Turkissa, Persiassa ja varsinaisessa Kiinassa, eivät kuitenkaan ole hengellistä vapautta ja valistusta saavuttaneet. Kaikkialla idästä aina länteen nähdään sama ylivaltaisuus hallitsijoissa, sama orjamaisuus hallittavissa. Mahometin uskonto oli leimuava liekki, joka yhteen aikaan Arabiasta levitti uutta voimaa ympäristölleen; mutta tämä valkea pian sammui eikä voinut sytyttää todellista sielun valkeutta. Sentähdenpä Aasian sivistyneissä kansoissa ylellisyys ja velttous vaan vallitseekin. Aasialainen Turkki on mädäntynyt, kuin Euroopankin "sairasmies". Vanhan Indian vanhentuneet uskonnot ovat pyhyytensä kadottaneet; vanhat tavat merkityksensä; mutta maa, joka kauvan on kuolleena uinaillut, on herännyt ja päivä päivältä muuttuu Euroopalaisen sivistyksen tulvasta. Kiina, "keskus-kukka", on kuihtuvainen kukka, ihmisillä täytetty huone, jonka katto on sisään putoamaisillaan. Japanin saari-valtakunta on kuitenkin näitä paljoa edellä, ja sepä on sen portit avannutkin vieraillekin kansoille; viimeisinä aikoina on, näet, Japani yhdistynyt Euroopalaisten valtain kanssa kauppiasyhdistykseen ja ruvennut perinpohjin maan hallitusta muodostamaan.