Japanin saarista on luonnon ihana Nipon eli Nait-si vilkkain liikkeeltään, ja sielläpä useimmat Euroopalaiset siirtokunnatkin ovat. Etevimpänä kaupunkina siinä on nykyinen pääkaupunki Tokio, jonka myös Euroopalaiset parhaite tuntevat. Vaikka kaupunki onkin aivan suuren ja mitä ihanimman merenlahden rannetta, on sillä kuitenki vaan harvat satamakaupungin eduista, kuin ankkuripaikka Sinagawa-satamassa on liian matala isoimmille laivoille.

Tokio sijaitsee aaltoisella tasangolla, jota etelässä meren poukama, idässä ja pohjaisessa ihana ja leveä virta Sumida-gawa rajoittaa; lännessä sitä ympäröitsevät osaksi avarat riisivainiot, osaksi matalat, havupuita ja bamburuoho-istutuksia kasvavaiset mäen kunnaat. Kaupungin keskisellä kukkulalla kohoutuu hallitsijan asunto. Kaupungin luodepuolella on toisella kukkulalla Buddhalainen Ujeno-temppeli. Kaupungissa on neljä osaa; Shiro, Soto-shiro, Mitsi ja Hondjo. Shirosta, Mikadonin linnasta, jota korkeat muurit ja suuret puut ympäröitsevät sekä kukkulan juurella vielä leveä juoksuvesinen hauta, ei näe muuta, kuin toisten rakennusten ylitse kohoutuvia tornien huippuja. Shiro'a ympäröi Soto-shiro, jota samoin leveä vesihauta säännöttömissä mutkissa rajoittaa; nämä molemmat kaivannot ovat toistensa yhteydessä. Sitäpaitsi viime mainitun kaupungin osan jakaa joukko pienempiä kaivannoita, jotka ovat keskenään ja kahden suuren kaivannon yhteydessä ja osaksi mereenkin laskevat. Tämä kaupungin osa on kaupan pääpaikka, ja täällä onkin komeita ja rikkaita puoteja.

Neljä rakennusmuotoa Tokio'ssa alituisesti vaihtelee, nimittäin kirkko, daimion korkeimman sotaministerin palatsi, porvarihuone ja tulenkestävä tavaratorni. Daimion asunnoilla, jasikes (l. jaskés), on ainoastaan nimi palatsimainen. Ne ovat nimittäin huoneryhmiä, ympäröidyt yksinkertaisilla valkoiseksi savetuilla sivurakennuksilla, joiden akknnoissa on mustat puuristikot. Mataloita ja, jos mahdollista, suorakulmion muotoisia kun ovat, näyttävät ne kasarmeilta. Katto on mustista, valkolaitaisista tiileistä ladottu. Mitsi'n kaupungin osa tekee varsinaisen kaupungin, jota monet kaarevat sillat edellisiin yhdistävät. Kuuluisin näistä on "Japanin silta", Nippon-bashi, jonka kautta keisarillinen iso tie, "tokaido", menee, ja josta virallisesti kaikki matkat lasketaan.

Tokion ympäristöllä on valtakunnan isoin ja hedelmällisin tasanko runsaine riisituotteineen. Teollisuus sitä vastaan on hyvin vähäpätöinen ja käsittää ainoastaan koru- ja ylellisyyskalujen valmistuksen, varsinkin pronssista. — Se laki, joka muinoin kaikki daimios'et pakoitti vuosittain kuusi kuukautta pääkaupungissa asumaan, koska heidän perheensä siellä vuosikaudet asuivat, edisti joutuisasti kaupungin kasvamista. Sitte, kuin tämä laki on lakkautettu ja daimios'en valta kumottu, asuvat ne enimmästi maalla, ja väkilukukin on vähentynyt. Nykyään Tokiossa tuskin on yli 60,000 asukkaan, entisajan puolentoista miljoonan sijalla.

Kiina.

Tämä kansa oli jo kaukaisessa muinaisuudessa saavuttanut korkean sivistyksen; kirjapainotaito, ruuti, kompassi, y.m. olivat aikoja ennen täällä, kuin Euroopassa tunnetut. Mutta Kiinalaisten kopeus ja itseensä luottamus estää heitä muilta kansoilta mitään oppimasta. Senpätähden he vieläkin ovat taidoissa ja tieteissä samalla kannalla, kuin monta sataa vuotta takaperin. Kiinalainen on kuitenkin erittäin ahkera, kestävä ja kaikissa käsitöissä sanomattoman taitava. Harva maa on niin huolellisesti kuin Kiina, viljelty; yksin vuoretkin käytetään, penkereiksi rakennetaan, ja vesijohdolla kastellaan aina huipuille saakka. Ei missään maassa pellon viljelystä arvata niin korkealle, kuin täällä. Suurissa juhlallisuuksissa keväällä keisari, prinssien ja korkeiden virkakuntien seurassa, itse kyntää vähän, näin pellon viljelystä kunnioittaen.

Miehet ja vaimot pitävät pitkiä vaatteita, meidän yönuttujen kaltaisia, jotka aina maahan asti ulettuvat; niiden alla housut ovat. Hiukset ajellaan, paitsi pientä tilkkua päälaella, joka palmikoidaan. Syntymän jälkeen heti litistetään ylhäisten naislasten varpaat ja jalkaterät siteillä, joten jalka saadaankin pysymään neljän tahi viiden tuuman pituisena ja nikamat niin paisuksiin, että niillä on hyvin epävarma ja vaikea kävellä.

Kiinan kieli on hyvin vaikeata ja hebrean kanssa vanhimpia maan päällä; siihen kuuluu noin 4,000 kirjoitusmerkkiä ja uuden oppimisessapa lähetyssaarnaajilla onkin työtä, tätä kieltä osatakseen. Kiinalaiset kirjoittavat sanat päällettäin eikä perättäin. — Sivistyneillä kiinalaisilla on toisenlainen uskonto, kuin hiljaisemmalla kansalla. Tämä uskonto on uskon puhdistaja Confucion laatima; hän eli noin 550 e.Kr., ja opetti yhtä ainoaa olentoa, maailman luojaa rukoilemaan. Mutta kansa jumaloitsee kummallisia epäjumalain kuvia, ja temppeleissä jalat ristissä istuu antaen pappien itseään petellä. Tätä paitsi jokaisella kotonaan on jumalansa kuva, jota hän päivittäin rukoilee ja housuu, joll'ei hän rukousta kuule. Kiinalaisilla ei ole sunnuntaita, mutta he ovat päivittäin temppeleissä, eivätkä he alota mitään tärkeätä työtä, ennenkuin ovat rukoilleet temppelissä. Kiinalaiset virkamiehet "ku-an" Euroopassa mandarineiksi sanotut, ovat jaetut yhdeksään osaan, joilla vielä kuliakin on kaksi alaosaa. Eri luokat eroitetaan lakkien eriväristen ja eriaineisten nappiensa suhteen. Korkeimmalla luokalla on vaaleanpunainen, toisella tummanpunainen, seitsemännellä ja kahdeksannella luokalla on kulta-, yhdeksännellä hopeanappi. Keltaisia silkkiverhoja keisari lahjoittelee suosionsa osoitteeksi; muuten semmoista väriä ei virkamies saa käyttää. Kaikilla Kiinalaisilla virkamiehillä on väkensä suhteen aatelinen arvo.

Kiinan äärettömän valtakunnan pääkaupunki on Peking. Sen väkiluvusta on suuresti eroavaisia numeroita ilmoitettu. Ennen puhuttiin sen kahdesta miljoonasta, sittemmin puolestatoista, vaan viimeiset tiedot puhuvat ainoastaan puolesta miljoonasta, joten Peking ei ollenkaan olisi väkirikkain Kiinan kaupungeista. Varsinainen kaupunki on peninkulmaa ympäriinsä, jonka lisäksi tulee 12 esikaupunkia. Korkea ja leveä muuri, jolla neljät vaunut voivat rinnan kulkea, kiertää kaupungin ympäri. Kaikki portit ovat suuruudeltaan ja muodoltaan samanlaiset, ja niiden päälle on korkea tiilinen torni rakennettu. Jokaisessa on vahtisotamies, tullimies ja poliisipalvelija. Muutamilla porteilla on kummallinen nimi. Yhtä pohjaisista porteista sanotaan "hurmausportiksi", toista "pitkittävän rauhan portiksi". Neljästä itäisestä mainitsemme vaan "auringon nousun portin" ja "ison kaivannon portin"; eteläisistä "ijäisen ainaisuuden portin", ja muista "täydellisen rauhan portin", "viisauden" sekä "yleväin tieteiden" ja "sotaisen maineen portit". Melkein jokaisella portilla on satuloituja aaseja, joilla noin 36 pennillä saa ajaa kaupungin ympäri muureja myöten.

Maanjäristyksen pelosta on Pekingin rakennukset tehty hyvin leveitä; hyvin monta on puusta ja ainoastaan yksinkertaisia. Kaikki on laissa kirjoitettu. Laki sanoo, että ensi luokan virkamies saa asuntoonsa käyttää ainoastaan vissin määrän tiilejä, toisen luokan virkamies samoin ja vielä määrätyn luvun pylväitä huoneensa etusivulle, j.n.e. Keisarikin on tämmöisiin lain piireihin sulettu. Hän esim. on pakoitettu ensimmäisessä kerrassa asumaan. — Leveät ja säännölliset kadut ovat rikkailla ja komeilla kauppapuodeilla kaunistetut. Niin kansakkaita ja vilkkaita, kuin Euroopalaiset pääkaupungit ovatkin, antavat ne ainoastaan vaillinaisen kuvan Pekingin metelistä ja liikkeestä. Täällä on päättömiä kamelirivejä, kantaen kankaisempien maiden tuotteita, ja lukematon joukko kärryjä ja vaunuja, joilla vihanneksia y.m. maalta kaupunkiin viedään. Vaikka kaupungissa onkin moinen kihinä, hallitsee siellä kuitenkin paras järjestys ja varmuus, sillä järjestyksen pito on hyvin ankara. Kaupungin ympäristö on hyvin kallis. Kaikkialla nähdään viljavainioita ja puutarhoja hyvänhajuisine kukkineen ja puineen, joiden joukosta vanhat sypressit, lukuisat temppelit välkkyväisine tiileineen, ihania luostareja ja isoja hautauspaikkoja viheriöine, tuuheine lakkoineen kohoutuu. — Vuonna 1662 maanjäristys Pekingissä hautasi 300,000 ihmistä ja 70 vuotta myöhemmin hävisi 100,000 samalla tavalla.