Tämän leveän rantatasangon eteläpuolella kohoutuu Dekan ylänkö. Samalla kuin Indian tasangolla vallitsee tukehduttava kuumuus ja rankkasateet tulvailevat, on Dekassa viileä ilma. Alituisesti vihannoitsevaiset puut täyttävät tämän alangon, jota ei liiaksi auringon poltto, ei lumi eikä jää vaivaa. Ikuinen kevät kaunistaa näitä siunattuja seutuja.

India on vesinen maa, jossa on noin tuhannen laivakulkuista virtaa. Maan kasvullisuus on runsas. Riisistä saadaan kaksi ja kolme satoa vuodessa. Siellä tavataan ruohoja, joiden varret näyttävät onsilta puilta. Ebenholssit ovat jo vanhastaan kiitetyitä. Leipäpuu ja bananipuu antavat runsaat ravinnokset, ja indigoväri on kyllä tunnettu. Muskottipähkinöitä ja mausneilikoita, inkivääriä ja monta pippurilajia saadaan Indiasta.

Rikas on Indian eläinmaailma. Virroissa krokodiilit väijyvät; pensaissa vilahtelevat myrkylliset käärmeet ja niiden joukossa myös vaarallinen lasisilmäkäärme. Kuumalla ja kostealla rannikolla tavataan myös verenhimoinen tiikeri, pantteri ja jalopeura, voimallinen norsu ja sarvikuono. Metsät ovat täynnä lukuisia loistovärisiä lintuja. Maa kätkee täällä poveensa diamantteja ja jalokiviä, jotka puhtaudessa ja kovuudessa voittavat muiden maiden samanlaiset.

Asukkaat ovat yleensä tumman ruskeita ja keskikokoisia, solakoita ja usein kauniita ja lempeäkasvoisia. Otsaansa he maalaavat valkoisia, keltaisia ja puuaisia juovia. Alhainen väestö on puolialasti; ylhäisemmillä ovat valkoiset ja vaaleansiniset verhot ja usein myös renkaat nenässä ja korvissa. Ravintona käytetään riisiä, vihanneksia ja hedelmiä. Koko kansa on jaettu neljään pääluokkaan. Ensimmäiseen kuuluvat bramanit (papit ja oppineet), toiseen sotilaat, kolmanteen maanviljelijät ja kauppijaat, neljänteen käsityöläiset ja palvelijat. Jokainen kuuluu syntymäsäätyynsä. Se, joka ei mukaudu luokkansa järjestöön, hyljätään luokastaan eivätkä muutkaan luokat häntä vastaan ota. Hänen täytyy tulla "pariaaksi". Pariaat eivät kuulu mihinkään luokkaan ja ovat kokonaan ylenkatsotut. Ei kukaan tahdo heidän kanssaan mitään tehdä, ei juoda eikä syödä.

Indiassa on Braman usko. Brama on ijankaikkinen kuolematon jumala. Hän loi kolme jumaluutta: Braman, maailman luojan; Vischnun, ylläpitäjän; Schivan, hävittäjän. Brama on luonut monta henkeä, joista muutamat lankesivat, vaan toiset pysyivät uskollisina. Langenneet ovat puhdistettavat; sentähden loi Brama monta maailmaa, joihin myös maa kuului. Ihmisten ja eläinten ruumiit ovat langenneiden henkien asunnoita. Jos he tulevat puhtaiksi, pääsevät he Braman luoksi taivaasen; jos ne pysyvät pahoina, pitää niiden uudestaan mennä toisten ihmisten ja eläinten ruumiisin. Tämä on sielun-vaellus. Uskonoppi on Indialaisten pyhissä vedas-kirjoissa kirjoitettu. Kirjanoppineet vaeltavat kaupungista kaupunkiin, kylästä kylään, asettautuvat jonkin puun varjoon, istuttavat bamburuohoja ympärillensä, kaunistain ne kukilla ja lipuilla ja kertovat ympärillensä kokoontuneelle kansalle tarun jumalistaan. He opettavat kansalle, että sen, joka tahtoo autuaaksi tulla, täytyy lakata oikeasta työstä ja ajattelemattomana vaipua ijankaikkisuuden helmaan niin, että hän kokonaan maailman unohtaa. Tätä tietysti eivät kaikki voi; mutta hurskaat sitä koittavat. Nämä, pitkähiuksiset, likaiset ja muutamilla ryysyillä käärityt olennot istuvat yleisillä paikoilla, epäjumalain kuvien edustoilla ja kaikki lankeuvat hartaasti heidän eteensä. He koittavat etsiä autuuttansa keksimällänsä ankaralla itsensä piinaamisella. Yksi ripustaa itsensä käsistään puuhun ja riippuu siinä, kunnes kädet kuolevat ja kuivavat; toinen makaa rautaisella teräväpiikkisellä vuoteella; toiset taas katsovat aurinkoon niin kauvan, kuin silmänsä sokeutuvat. Epäjumalain kuville, joita on puusta, kivestä, vaskesta ja kullasta, kannetaan uhreja loistaviin temppeleihin. Paras on Schivan, ihmisen muotoinen 32 käsinen kuva; jokaisessa kädessä sillä on veitsi, ja kaulan ympärillä on pääkalloilla "kaunistettu" nauha. Jumalain juhlia vietetään äärettömällä loistolla. Kuuluisin juhla pidetään Kesäkuussa Dschaggernautin kunniaksi Bengalissa. — Indialaiset kylpevät ahkerasti pyhässä Ganges-virrassa. Kuolevaiset ihmiset kannetaan virran rannalle, ja virran pyhällä ravalla pyyhitään heidän suutaan ja nenäänsä. Ruumis heitetään pyhään veteen eli poltetaan. Indialaiset antavat suurimman arvon ulkonaisille töille; mutta sydämen puhdistumisesta eivät he tiedä mitään. Joka tietää tehneensä jotakin pahaa, hän vie korvaukseksi temppeliin jonkun lahjan taikka kylpee tahi mainitsee jonkun jumalan nimeä muutamia satoja kertoja perättäin.

Portugalilainen Vasko de Gama kun oli Itä-Indian meritien löytänyt, alkoivat katolilaiset innollisesti kristillisyyttä levittää tähän rikkaasen ja ihanaan maahan. He löysivät sieltä jo ennen kristityitä, jotka sanoivat itsiään tuomas-kristityiksi. Vuonna 1705 lähetti Tanska Itä-Indiaan evankeliset lähetyssaarnaajat Ziegenbalg'in ja Plütschau'n, jotka perustivat ensimmäiset evankeliset laitokset Tranquebar'issa Koromandel-rannalla ja käänsivät ensimmäiset Indialaiset. Viime aikoina on ankarasti koetettu evankeliumia saarnata Indiassa. Koska Englantilaiset hallitsevat suurimman osan Länsi-Indiasta, voivat he paljo auttaa lähetyssaarnaajain tointa. Madras, Bombay ja Kalkutta ovat lähetystoimen pääpaikkoina. Mainioin lähetyssaarnaaja oli Preussiläinen Karl Rhenius, joka vuodesta 1815-1838 vaikutti Indiassa. Hänen pääpaikkansa oli Palamcotta, likellä Indian eteläisintä niemekettä, Kap Komorinia. Lähetyssaarnajain elävät esitelmät vaikuttivat asukkaisiin; hengettömällä hiljaisuudella he kuuntelivat hänen saarnojaan. Useat antoivat itsensä kastaakin; kirkko rakennettiin, kouluja perustettiin ja kristillisiä kirjoja levitettiin maahan. Pian kristilliset seurakunnat Indiassa kukoistivat. — Lähetysseurat Englannissa, Skotlannissa, Berlinissä, Leipzigissä ja Baselissa lähettivät alituisesti uusia lähettiläitä. Heidän toimensa ei turhaan mennytkään. Nykyjään saarnataan jo noin kahdessa sadassa paikassa, ja evankeliset saarnaajat samoilevat maan poikki ja pitkin. Kuinka vähäinen kuitenkin on kääntyneiden luku, jos sitä verrataan pakanoiden miljooniin! Mutta aika on tuleva, jolloin evankeliumin valo on valaiseva Indian pimeätä yötä; aavistava tunne siitä jo Indialaisia kammoittaakin. Itä-Indian niemimaa, jota suuret virrat risteilevät, on vielä hyvin tuntematon. Birman kuningaskunnassa, Bengalin lahden itärannalla, asuu noin neljä miljoonaa ihmistä. He ovat lyhytkasvuisia, tumman ruskeita, maalatuita ja tuuhea-, mustapartaisia. He pukeutuvat kirjaviin vaatteisiin, ovat vilkkaita ja urhoollisia mutta uskomattomia ja viekkaita. Kristillisyys on täällä tehnyt vielä vähemmän, kuin läntisellä niemimaalla.

Benares.

Majesteetillisen Gangesvirran vasemmalla rannalla, paratiisimäisessä seudussa ja Hindustanin sydämessä komeilee vanha Bramanilais-kaupunki Benares. Se on rakennettu puoliympyrämäisesti virran rannalle. Ulkonaisesti tämä pyhä kaupunki eroaa paljon muista tavallisista Indian kaupungeista. Joukko kullatuita tornihuippuja, joita lukemattomat loistavat rakennukset, huoneet ja palmut ympäröitsevät, tekevät vieraasen mahtavan vaikutuksen. Melkein kaikkia Itämaisia kansoja on tänne keräytynyt. Sen suuren puoliympyrän pohjais- ja länsiosaan ovat Euroopalaiset ja varsinkin Brittiläiset asuntonsa asettaneet. He asuvat avaroissa bamburuohoisissa huoneissa.

Mentäissä kaupunkiin, ei nähdä suurta porttia, joka johtaisi leveille kaduille. Korkeasta, ahtaasta ja synkästä portista tullaan kapeille, mutkaisille ja pimeille kaduille, jotka ovat niin kapeita, että kaksi kuormanvetäjää tuskin toisensa sivuitse pääsee. Huoneiden luku lasketaan noin 30,000, ja jokaisen seinälle on heleillä väreillä maalattu kihiseviä ihmisjoukkoja, norsuja, härkiä, jumalia ja jumalattaria, kummallisia päitä ja käsiä. 175,000 ihmiselle, joita alituiset pyhiinmatkustajat vielä lisäävät, on 1,000 Hindulais-temppeliä ja yli 300 mahomettiläistä kirkkoa. Jos siis mennään toisesta portista sisäkaupunkiin, nähdään temppeli temppelin vieressä. Lukemattomat, jumalain kuvilla koristetut, muutettavat rukoustuolit vieläkin kaventavat kapeita katuja. Joukko syötetyitä, kaiken ikäisiä härkiä, jotka ovat kesyjä, kuin koirat, käyskentelevät ylevinä ja oikein herramaisina katuja pitkin, tahi sulkevat niitä kokonaan. Täällä nähdään paljon ihmisiä, jotka polviaan notkistellen näitä härkiä kaunistelevat kukilla ja kunnioittain tervehtävät niitä. Voi sinua, jos kurillasi survaiset näitä laiskoja eläimiä, jotka eivät tieltäsi väisty! Silloin kansa sinun palasiksi repisi.

Jos kärsimyksesi on kaiken tämän kestänyt, ja sinä tulet toiseen kaupungin osaan, niin kohtaa sinua toinen kovempi koetus. Härät tosin ovat kadonneet, mutta sen sijaan juoksee ja kiipeilee lukemattomia apinoita, kaikki Indialaiselle jumalalle pyhitettyjä. Ne kiipeilevät katolta katolle, akkunalta akkunalle; et silmänräpäystä saa sinäkään olla niiltä rauhassa; ne sieppaavat sinun päähineesi ja juoksevat hartioillesi. Katon koristeiden takaisista kätköistään hyökkäävät ne äkkiä esiin, nykäisevät hedelmäkauppijaan ja sokurileipojan parrasta, sieppaavat lasten suusta leivän ja kiipeilevät niiden niskoilla. Voi sinua, jos kepilläsi tahdot itseäsi niiltä suojella. Paras on rauhallisesti vaan astuskella tiehensä.