Arabialaiset ovat Abrahamin jälkeläisiä ja miten veljensä Juutalaiset, pitkin Itämaita hajoitetut. "Sinun siemenes on oleva niinkuin santa meressä", — täyttyy myös heissä. Se on kaunista ja voimallista kansaa. Ne, jotka asuvat lounassa ja kaakossa, viljelevät vuorillansa tunnettua Arabian kahvia, durra-viljaa, taateli- ja gummipuita, jonka sitkeä pihka on kyllä tunnettu. Kosteikkojen asukkaita sanotaan Beduineiksi (erämaan lapsiksi); niissä he syöttävät kameleitaan ja erinomaisia — maailman mainioimpia — hevosiaan. Kun yksi paikka on syötetty, muuttavat he telttoinensa ja karjoinensa toiseen. Kaupungeita ja kiintonaisia kyliä ei täällä ole. Ohitsekulkevaiset matkustajat riistetään, jos ei heitä ole niin paljoa, että voivat itseänsä puollustaa. Riistämisen (ryöstämisen) Beduinit pitävät luvallisena! "hänen kätensä on jokaista vastaan". "Me olemme Ismaelin jälkeläisiä, ja hänelle kuului se perintö, jonka Isakki sai; sentähden tahdomme me nyt tämän vääryyden tasoittaa," sanovat nämä riistäjät ja luulevat sillä rikoksensa korjanneensa. — Köyhää maakulkijanta kohtelemat he vieraanvaraisesti, ja emirin (telttakylän vanhin) täytyy häntä suositella. "Jumala sinua siunatkoon!" sanotaan hänelle aamusella ja lasketaan matkaansa jatkamaan. Kuinka tämä soveltuu ennenmainittuun riistohaluun, ja mikä siihen on syynä? Ei muu kuin suurin tarve, ei muu kuin nälkä ja kurjuus. "Sinun sisaresi on kurja; sinun veljesi on alastoin!" huutaa Beduini matkustajalle ja riistää häneltä verhot.

Eikös Arabiassa olekaan yhtään kaupunkia? On muutamia, mutta ainoastaan pieniä. Mekassa on Kaaba. Se on se pieni, nelikulmainen Jumalan huone, jonka jo Abrahamin piti rakentaneen. Tämän pienen temppelin rakennukseen on enkeli Gabriel, niin kerrotaan, tuonut valkoisen kiven, joka surusta ihmisten syntein tähden on tullut mustaksi. Jokainen mahometiläinen kokee kunnioittain suudella tätä kiveä eli ainakin sitä koettaa.[58] Mahometin syntymäpaikkana on Mekka tullut hänen uskontonsa pääpesäksi. Mahometiläisten viides tehtävä on, että edes kerran eläissään käydä tässä kaupungissa. Hän, joka ei itse voi sinne mennä, voi toisen edestään lähettää. Kaupungin lähistössä on vielä sen linnan raunioita, jossa asui se Saban kuningatar, joka Salomonia kävi katsomassa. — Mahometin hautakaupunki, Medina, on toinen pyhä paikka. — Mokka, hyvin syrjälle jäänyt kaupunki, on tärkeä kahvin, gummin, pyhän savun ja mirhamin kauppapaikka. Kaupunkien ja kylien varsinaiset asukkaat ovat Beduineja paljoa harvalukuisemmat. Ei edelliset eikä jälkimmäiset muodosta mitään valtiota, vaan tottelevat isoa ruhtinasjoukkoa, joista kellään ei kuitenkaan ole rajatonta valtaa.

Arabialaisilla on erinomainen sielunvoima, äly ja terävä järki; niiltä ei puutu käsitysvoimaa eikä tieteisiin taipumusta. Heidän kiihkonsa on pikainen, heidän vihansa hirmuinen, kosto on velvollisuutensa. Heillä on palava kuvitusvoima, heidän puheensa on kuvannollista; he rakastavat ennen kaikkia satuja ja ihmeellisiä kertomuksia.

Kahvipuu.

Moni juo kahvikuppinsa ajattelematta siitä sen enempää. Ja kuitenkaan kummallista ei olisi, vaikka samalla kysyisi: mistä tulee tämä himojuoma, jota monet miljoonat ihmisiä Arabiassa, Vähä-Aasiassa sekä suurimmassa osassa Euroopaa, Amerikaa ja Austraaliaa juovat?

Mistä kaikki tulee? — Kauppamiehet ja merimiehet viittaavat meille kuuman Arabian. Arabia, mausten ja hyvien lemujen kotomaa, on myös kahvin kasvupaikka, josta se on viety Vähä-Aasiaan (Levantiin), Itä- ja Länsi-Indiaan, ja näissä maissa muuttunut kotimaiseksi. Parhaat kahvinpavut saadaan kuitenkin Arabiasta, ja ylistetty Mokkakahvi ei siis olekaan vaan paljasta puhetta. Tämän jälkeen tulee Levantin kahvi; kolmannen sijan saa Javakahvi — Java-saarelta. Meidän tavallinen kahvi tuodaan Amerikasta, jossa Brasilia, Guyana ja Länsi-India ovat kahvimaita. Rikas Kuba, rehevä Jamaika ja kukoistava Haiti saa vuosittain tuhansin sentnerin kahvia. Arabian kahvia tuskin koskaan saamme maistaa; sitä tuodaan harvoin tänne; Javan pienimmät pavut myydään meille Mokkakahvina.

Jos me nyt ajatuksissamme muutamme onnelliseen Arabiaan, niin tapaamme siellä alituisesti vihoittavia ja kukkivia, 20 ja 30 jalkaa korkeita kahvipuita runsaammin, kuin täällä tavallisia hedelmäpuita. Sen soikeat, tiviit ja kiiltävät lehdet näyttävät hyvin sitronin ja pomeransin lehdiltä. Sen hienot, alaspäin riippuvat oksat näyttävät meille lehtipoimuistaan valkoisia kukkaterttujaan. Kukat loistavat jo kauvaksi lyhytkantaisten lehtien välistä ja levittävät väkevän mauslemun. Näistä muodostuu purppuran punaisia marjoja, jotka näyttävät kirsimarjoilta. Pergamenttimaisen rustokuoren, jota imelä liha ympäröi, sisällä on kaksi siementä — tunnetut kahvipavut. Länsi-Indialaisessa kahvissa on tavallisesti vaan yksi kahvin jyvä jokaisessa marjassa, toinen jyvä kun harvoin kypsyy. Mukavamman kahvin korjuun tähden ei puiden anneta kasvaa kovin korkeiksi. Kaikki marjat kun eivät kypsy yhteen aikaan, kerätään papuja monesti vuodessa, Arabiassa kolmesti. Marjat levitetään sitte liinalle auringon paisteesen ja pidetään siinä, kunnes liha kuivuu ja haurastuu; sen jälkeen niitä puisella rullalla hierotaan, että marjain liha ja kuori särkyisi; viskimellä sitte kuoret pavuista eroitetaan.

Arabiassa ei käytetä parhaita papuja kahviin. Arabialaiset keittävät useimmiten kahvia marjan kuivatusta lihasta, jota he panevat kiehuvaan veteen. Semmoinen kahvi maistuisikin, monen matkustajan kertomuksen mukaan, paljon paremmalta, kuin papukahvi. Turkkilaiset ja Arabialaiset tarjoavat vieraillensa tätä juomaa ystävyyden merkiksi. Siellä juodaan kahvia maittilatta ja sokuritta hyvin pienistä kupeista. — Vuonna 1624 toivat Venezialaiset ensimmäiset kahvit Europaan; vuonna 1644 tunnettiin kahvi Etelä-Ranskassa ja 1652 Lontoossa. Parisissa oli ensimmäinen kahvihuone vuonna 1657, ja Nürnbergin kaupungissa vuonna 1696.

Sinai.

Muutaman tunnin kun olimme ratsastaneet yhä korkenevaisten ja jyrkistyväisten tunturiseinäin välitse, kääntyi laakso äkkiä oikealle. Me ratsastimme lyhyen solan lävitse ja saavuimme yht'äkkiä Jumalan vuoren, Sinain, juurelle; se kohoutui melkein luotisuoraan päämme päälle. Sinain vuori, ehkä vaan suuren vuorimaailman keskus, eroaa kuitenkin siinä muista kuuluisista maailman vuorikukkuloista, ett'ei se, miten muut, ala ympäröitsevästään vuoresta, vaan seisoo aivan erikseen laaksossa. Tätä soikeata ja säännötöntä nelisivuista graniittivuorta rajoittaa nimittäin kaakossa ja lounaassa kaksi tasankoa, joita yhdistää kaksi pitkää ja kapeata laaksoa. Sinain vuori siis seisoo tasaisella hiekkapohjalla, ikäänkuin saarnatuoli keskellä tunturi-muurien ympäröimää salia. Vuoriseinä kohoaa niin jyrkästi hiekka-arosta, että hiekalla seisoja voi laskea kätensä vuoren seinälle. Sitten kuin tämä vapaana seisova vuori on kerinnyt 1,400:n ja 1,500:n jalan korkuiseksi, päättyy sen osa ja muodostaa tasaisen portaan. Tähän ei kuitenkaan vuori vielä lopu; sillä tältä ylätasangolta nousee sen pohjois- ja eteläkulmasta kaksi noin 600:n jalan korkuista huippua. Eteläinen, joka onkin vuoren päähuippu, on Gebel-Musa, Mooseksen vuori.