Kappelista tultuamme näytettiin meille toisessa paikassa paikka, jossa Vapahtaja näyttäytyi Maria Magdalenalle ja äitillensä; vielä näytettiin meille pylväs, johonka hän oli ruoskittaissa sidottu. Eräät portaat veivät meitä sitte maanalaiseen holviin. Tämä oli n.s. "ristin takaisin voittamisen kappeli". Siellä näytettiin se akkuna, jossa Konstantinopolin keisarinna Helena seisoi ja katsoi, kun "oikea risti" löydettiin. Vähää ylempänä oikealla oli Golgathan kukkula jota myös kirkko ympäröitsi.

Kun minä nyt istuin keskiajan puolihämäräisessä Golgathan kirkossa ja kuulin vanhanaikuisen latinaisen laulun nousevan alhaalta pyhästä haudasta, jossa juuri iltakirkko alkoi, lensivät minun ajatukseni kauvaksi muinaisiin hirmu- ja ritari-, taikauskon- ja hartauden-, urhoollisuuden- ja uskon aikoihin! Sieltä minä, ikäänkuin "korkealta vuorelta", silmäilin kokonaista 18 vuosisadan aikaa ja sitä ääretöntä maanalaa, johon kristillisyys on levinnyt. Kaikki tämän opin voimallinen vaikutus ja ala kuvautui minun ajatuksiini, ikäänkuin suuri, äkkiä levitetty kartta, ja minun sydämeni sykki kovasti, ja olinpa melkein kopeana siitä, "että minäkin" olin yksi niistä, yksi tämän, maailmaa hallitsevan opin tunnustajista, maailman herroista! Yht'äkkiä, ulkonaisetta syyttä, ainoastaan omasta ylvästelemisestään — niinkuin saipuakupla halkeaa — lennähtivät minun ajatukseni mitättömyyteeni, maailman valtojen mitättömyyteen, kaiken maallisen mitättömyyteen, ja kaiken sen historiallisen loiston riutumiseen; ne näyttivät vanhoilta räystyneiltä auringon polttamilta romuilta, ja täytymys taivutti minun kankeat polveni kivilaattialle ja painoi alas minun pääni.

Libanonin sedripuut.

Tällä mahtavalla, ihanalla vuorella, josta Arabialaiset runolijat sanovat, että se kantaa talvea päänsä päällä, kukoistavaa kevättä hartioillaan ja hedelmällistä syksyä helmassaan samalla, kuin sen juureisen meren rannalla kesä palmujen siimeksessä uinahtelee — tällä vuorella kerran humisivat suuret sedrimetsät, ja vieläkin seisoo siellä muutamia aina Salomon aikaisia, noin 3,000 vuotisia sedripuita.

Sedripuilla, jotka kuuluvat havupuihin, on se omituisuus, että ne noin miehen korkuisena haarautuvat useihin haaroihin; on niissä kuitenkin muutamia, jotka vasta palmun tavoin latvassa haarautuvat. Haarat kulkevat vaakasuoraan, ja niiden neulaset näyttävät Saksan kuusen neulasilta. Kuori on harmaan ruskea, sileä ja kiiltävä; itse puu on ruskeanpunaista, kiiltävän kovaa, köykäistä ja lujaa sekä sisältää hyvän-hajuista pihkaa, joka estää matojen ja mätänemisen puuta hävittämästä; kävyt seisovat suorassa, kuin hopeakuusissa. Näiden majesteetillisten puiden rungot ovat osaksi jotenkin suuria. Eräs paksu puu (sanoo Bäfseler), joka ei ollenkaan paksuimpia ollut, oli 32 jalkaa ympärinsä. Ne näyttivät meidän suurimmilta tammilta, ja niiden lakka leviää vasta ylhäällä. Vahvimmat ovat metsän keskellä; yksi niistä, joka hiukan maan pintaa ylempänä jakautuu neljään haaraan, oli juuresta 50 jalkaa ympäri.

Muutamat puut ovat aina 90 jalkaa korkeita. Jos nyt ajatellaan, että sedripuu vasta 100:ssa vuodessa on kasvanut noin ihmisen säären paksuiseksi, niin voidaan huomata, että paksumpain puiden täytyy olla aina Salomon aikaisia, ja tämä ajatus teki meihin jalon vaikutuksen, levätessämme menneiden vuosituhansien vielä viheriöitseväin muistomerkkien siimeksessä.

Minä koetin puita lukea, mutta kun maa oli hyvin epätasaista ja enkä aina tietänyt, josko samasta juuresta alkavat puut luin yhdeksi taikka moneksi, oli se vaikeata. Kuitenkin sain minä niitä 350 puuta ja luulen siis voivani vakuuttaa, että niiden nykyinen määrä on noin 400.[60]

Tämä on siis mainion Libanonin sedrimetsän jäännös, joka muinaisaikoina peitti valkoisilla lakoillaan koko Libanonin vuoret, joilta David toi rakennusaineita Sionin linnaan, ja jonne Salomo lähetti tuhansittain palvelioitaan Hiramin ja Tyron kuninkaan väen kanssa Morian temppeliin rakennusaineita hakemaan. Siis tässäkin on profeettain sanat täyttyneet: Ja sen metsän ja maan ihanuus on katoava — niin että sen metsän jälelle jäävät puut ovat luetut, että lapsiki ne voi kirjoittaa: ja tiheä metsä on raudalla kumoon hakattava; ja voimallinen on Libanonin kukistava.

Afrika.

Afrika, maailman suurin niemimaa, on kolmesti Euroopan kokoinen, täyttää 550,000 neliöpeninkulman pinta-alan; siinä asuu noin 150 miljoonaa ihmistä. Aasiaan Afrika yhdistyy Suezin kannaksella. Sen pohjaisrantoja Välimeren aallot huuhtelevat, Atlanti lännessä ja Indianmeri idässä aaltoilevat. — Afrikan suurin osa on kuumassa ilmanalassa; päiväntasaaja (eqvator) jakaa maanosan kahtia. Meri ei tunkeudu lahtina syvälle maahan. Senpätähden maa onkin suurimmaksi osaksi tuntematonta; sen rannikot ainoastaan tunnetaan. Monet matkustajat, jotka ovat sisämaahan samonneet, ovat terveytensä ja henkensä menettäneet. Etelä-Afrika näyttää olevan suuri laakso, jota maanosan poikki kulkevaan ylänköön yhtyväiset vuoret ympäröitsevät. Tältä ylängöön Zambeza- ja Kuenza-virrat y.m. juoksevat. Iso Niger-virta laskee länteenpäin Guinean lahteen, ja siitä luoteesenpäin kohoutuu Sudan ylänkö; tämän ja Hadesch-ylängön välillä on Ala-Sudan. Pohjaisempana kulkee ääretön Saharan erämaa koko Afrikan poikki ja tämän pohjaispuolella Välimeren rannalla on Atlas-vuorilla täytetty Berberiä. Hadeschin pohjaispuolella on Nubia, josta pääsemme alamäkeä Egyptiin, jossa Niilin virta tulvailee.