Egyptiläisten paras huvi on metsästys, eikä mikään ole minua niin huvittanut, kuin tapa, jolla egyptiläiset sorsanpoikia pyytävät; niitä onkin Niilissä sanomattoman paljo. Tavallisesti niitä pyydetään verkoilla; mutta Arabialaiset, jotka ovat mainioita uimareita, voivat myös viekkaudellaan suuria parvia niitä kiinni ottaa. He antavat, nimittäin, suurien onsien kurbitsain uida veden pinnalla, että sorsanpojat munista päästyään tottuisivat niihin. Kun nyt pojat ovat melkein täysikasvuisia, ottaa Arabialainen säkin käteensä ja ui veden pinnan alitse kurbitsaan. Tämän jälkeen hän ui kurbitsaan kätkettynä sorsain perässä ja, kun hän on kylliksi likellä, sieppaa jaloista yhden sorsanpojan toisensa perään, pistää varovasti vedessä säkkiinsä ja jatkaa niin matkaansa, kunnes hän on saanut koko parven.
Aleksandria. — Kairo.
Aleksandria, 200,000:lla asukkaalla, on kaksiosainen kaupunki; yhdessä osassa asuu Euroopalaisia, toisessa alkuasukkaita. Arabialaisessa osassa ovat kadut kapeita, säännöttömiä ja kesällä pölyisiä, talvella julman rapaisia. Huoneet ovat tavallisesti yhdenkertaisia ja hyvin oikullisesti rakennetuita. Täällä on yksi sivu vinosti katuunpäin; tuolla on toinen rakettu itse kadulle; tuolla kolmas, jolla on koko piha edessä katuun päin. Akkunoita on ainoastaan harvassa, enimmästi maakerroksessa. Jos huoneissa on pääkerros, on siinä usein koko joukko hienoilla puuristikoilla suletuita akkunoita.
Aivan toisennäköinen on Euroopalainen osa, joka onkin nykyajan tuote. Leveät ja suorat, ihanilla lehtokujilla kaunistetut kadut, siellä ja täällä olevat aukeat paikat, joissa alituisesti vihertäväiset kasvit ja kukat tuoksuavat; muhkeat monikertaiset huoneukset, isot rakennukset komeine puoteineen; aina Triestistä asti tuoduilla kivillä oivallisesti kivitetyt kadut ja erinomaiset jalkakadut tekevät Aleksandrian yhdeksi kauneimmista Välimeren rantakaupungeista. Keinollisella veden johdattimella pumputaan Niilin vettä vesisäiliöön, josta koko kaupunki saa parasta juomavettä. Alkuasukkaat ja vieraatkin Arabialaiset väittävät, että Niilin vesi on maailman parasta ja että joka kerran Niilistä on juonut, ikävöitsee aina Niilin rannalle.
Aleksandrian ja Kairon yhdistää Egyptin valtion rautatie. Matkustus näiden molempain kaupunkien välillä kestää yöjunassa 4 1/2 tuntia. Jos muutos aukealla maalla ja ilmassa on erinomainen, ei se ole vähempi pääkaupungissakaan. Khedivi[61] (maaherra) näyttää tahtovan Kairon tehdä idän Parisiksi. Kaupungin länsiosa on melkein kokonaan uusi ja paljon Niiliinpäin levitetty; muita kaupungin osia leveät kadut risteilevät. Toivottava ainoastaan olisi, ett'ei kaupungin itämaista luonnetta kovin Euroopalaisuuttamisen innossa hävitettäisi, sillä se antaa kaupungille suuren osan sen ihanuudesta ja lumous-voimasta.
Vieraan ensimmäisenä tehtävänä, Kairoon tultuaan, pitäisi olla Citadell'issa[62] käyminen.
Tämä on vähäpätöisellä kukkulalla, joka kuitenkin tällä avaralla tasangolla on silmiin pistävä paikka; siellä on myös mahtavia yleisiä rakennuksia ja komea moskee (mahometiläinen kirkko) sekä Mehemed Alin hautapatsas. Näköala Citadell'in muureilla on todellakin ihastuttava; Itämailla ei ole muuta, kuin Bosborin ylevä panoraama, joka tarjoaisi tätä kauniimpaa kuvaa. Jalkaimme alla leviää Mafr el Kahiran, "voitto rikas", iso kaupunki, eli Niilin laakson kuningatar, miten Arabialaiset sanovat. Huoneryhmästä kohovat solakat minaretit,[63] — moskeita lasketaan Kairossa olevan 400 — muhkeat kupoolit ja takaa erämaan kellertäväiset vuoret, joiden takaa taas taivaan sininen laki alkaa. Tämän suuren kaupungin takaa näkyy viheriöitsevä tasanko, jolle Niili merenä leviää, jättiläis isot pyramiidit, idässä valkoinen Mokattam-vuori, kalifien haudat ja avara, kammoittava erämaa - nämä ovat muutamat riittämättömät kuvaukset tästä suuremmoisesta taulusta, jota ihmetteleväiset silmämme tarkastelevat. Koko avaran kaupungin ympärystää kiertää jotenkin hyvästi säilynyt muuri. Huoneet ovat yhden, kahden tahi kolmen kertaisia, päädyttömiä, savutorvettomia ja akkunaruuduttomia. Katot ovat pengermäiset; akkunoita suojaa tiheät puuristikot, joilla palkongitkin ovat aidatut. Kaikkien huoneiden ensimmäinen kerros eli ainakin osa siitä on maakerrosta avarampi. Useimpain ovien päälle on joku Koranin värssy kirjoitettu; sen sanotaan olevan suojelijana pahoja silmiä vastaan. Monien ovien halkeamiin on hampaita pistetty; niitä pidetään hammastaudin poistajina. Työpajat ovat pääasiallisesti suutarien, räätärien, satulamaakarien ja piipunvarsi-sorvarien; sillä me olemme maassa, jossa kaikki polttavat ja ratsastavat. — Hupaisia ovat myös suuret hedelmäpuodit, joita suuret banani-, viikuna-, taateli- ja orangipyramidit kaunistavat. Ravintoloissa keitetään enimmästi pilavia (riisiä ja lihaa), paistia ja kalaa. Näitä ruokia ei ainoasti täällä sormin syödä, vaan kannetaan ympäri kaupunkia oleville perheille, sillä monet perheet eivät ensinkään itse keitä.
Kansan kihinä pääkaduilla on vielä kirjavampi, kuin Aleksandriassa ja meteli melkein hurmoittava. Monta vedenkantajaa kiertelee pitkin katuja kilunnahkainen vesisäkki selässä; toiset taas kulettavat sitä kuormaeläimillä kaikkiin kaupungin osiin; koko Kairon kansan täytyy nimittäin käyttää Niilin vettä, kaivojen vedet kun eivät mihinkään kelpaa. Usein tavataan kaduilla komeilla hevosilla ratsastajia, jotka tekevät ylevän vaikutuksen loistavilla itämaisilla puvuillaan. Turkkilaiset, Arabialaiset, Armenialaiset, Euroopalaiset, Juutalaiset, Koptilaiset, mustat kerjäläiset, niistä suuri joukko sokeita, kihisevät täällä sekaisin. Kaikilla maan vaimoilla ovat hunnut ja heidän avara pukunsa peittää kokonaan heidän ulkomuotonsa. Kahvilat ovat pieniä, mutta suurilla kaariakkunoilla. Niissä käydään ahkerasti, sillä Itämaalaiset elävät enimmästi kahviloissa; siellä he polttavat tschibuksia,[64] haschisch'iä,[65] ja opiumia taruja kuunnellessaan.
Egyptiläinen rakennustaide.
Ei mikään kansa ole jälkimaailmalle jättänyt semmoisia jättiläismuistoja rakennustaidostaan, kuin vanhat Egyptiläiset. Itäisistä vuoristaan he saivat oivallisimmat rakennusaineensa: graniitin, porfyrin, marmorin ja ukon kiven; näitä käyttivät rakennushimoiset kuninkaat rakennuttaissaan muistomerkkejä, joiden suuruus ja komeus meitä ihmetyttää. Useammat näistä mainioista muinaisajan laitoksista ovat jo tosin raunioina tahi lentohiedan peittäminä; mutta vielä kuitenkin seisoo monta arvoisaa todistusta Egyptiläisen taideluonteesta ja väsymättömästä innosta. Näistä etenkin ansaitsevat mainita: