Talvella Eskimot asuvat lumimajoissa. He ovat niissä hyvässä suojassa ankaralla pakkasella ja ovat ne paljoa mukavammat, kuin puiset ja kiviset huoneet, vaikka niissä ei valkeata palakaan. Näiden suojain rakentaminen, jonka aina miehet tekevät, vaatii suurta tottumusta ja taitoa. Parittain, joista toinen on sisällä toinen ulkona, he niitä tekevät. Noin kahden jalan levyisiä, kahden jalan pituisia ja kahdeksan tuuman paksuisia lumikinkoja latelevat he niin päällettäin, että jokainen yläkerros on hiukan alempaansa sisempänä; näin pitkitetään kunnes seinät tulevat niin yhteen, että ainoastaan pieni aukko harjalle jää. Tämä peitetään läpinäkyvällä jääliuskalla, joka päästää valoa huoneesen. Ympärinsä huoneen lumiseinää kiertää lumipenkki, joka, nahoilla peitettynä, on istuimena ja vuoteena. Tämmöinen, ison alassuin olevan padan näköinen maja, on noin 10-12 jalkaa lävitse mitaten ja jotenkin 8 jalkaa korkea sisältä. Kaksi ja kolme perhettä asuu joskus saman lumikaton alla. Jokaisella on silloin erityinen makuusuojansa, joka kuitenkin on yhteisen päärakennuksen yhteydessä. Mutkainen, katettu käytävä vie majaan, joka on päivällä auki, vaan yöksi huolellisesti tukitaan jokaiseen käytävän mutkaan asetetulla jääpalalla.

Talvella Eskimot eivät käytä ensinkään valkeata. Heidän kivilamppunsa antavat kylliksi lämpöä saappaiden ja vaatteiden kuivaamiseen ja raa'an lihan ja rasvan lämmittämiseen. He ovat heikoista lapsista alkaen jo kylmään tottuneet. Äidit kantavat selässään päähineisin käärityitä lapsiaan aina kolmen vuoden vanhoiksi; lapset ovat sinä aikana aivan alasti. Näiden pienten olennoiden nähdään joskus luolansa edessä seisovan kylmimmässä pakkasessa, josta he eivät kuitenkaan mitään huoli. Eskimot eivät koskaan makaa vaatteissaan, vaikka he aukeassa vuoren halkeamassa makaisivat.

Miten tiedämme, syövät he tavallisesti raakaa lihaa. Siitä tulee nimi " Eskimo ", jonka Ranskalaiset löytäjät heille ovat antaneet, ja joka varmaan tulee sanasta "eschkimai", joka merkitsee "raakaa lihaa syöpä ihminen."

Eskimoiden koirat näyttävät kesyiltä susilta. Ne ulvovat mutta eivät koskaan hauku. Niistä on isännilleen suuri hyöty, vaikka eivät maksa heille mitään; sillä asunnostaankin ne saavat itse huolen pitää. Niille ei anneta minkäänlaista syötävää, ja ihmetellä täytyy, millä ne elävät. Ainoastaan matkoilla, joilla ne hevosen työtä toimittavat, saavat ne iltaisekseen palasen rasvaa. Pitemmällä matkalla käytetään 10-12 koiraa. Jokainen niistä on valjastettu erityisellä nuoralla siten, että nuoran yksi pää on sidottu koiran kaulavyöhön, toinen reen sepiin; näin koirat rinnatusten juoksevat esikoiran perässä, joka jokaisena hetkenä seuraa isäntänsä käskyjä, sillä muuten ruoska soisikin sen korvilla.

Reet ovat noin 5 jalkaa pitkät, 2 jalkaa leveät ja jalakset tavallisesti kalanluulla eli mursunhampailla silatut; joskus myös on niitä kostealla maalla jäädytetty, ja kun se on pois kulunut, uudistetaan työ.

Eskimoiden veneet, jotka ovat noin 12 jalkaa pitkät ja 2 leveät, soukkenevat kokkaan ja peräänpäin. Se on puusta ja niin hylkeen nahalla peitetty, että sen keskelle ainoastaan on jätetty pieni reikä, johon soutaja pistäytyy istumaan; sillä nämä veneet ovat aiotut vaan yhdelle hengelle, vaikka siihen tosin toinenkin saa sijaa, jos hän tahtoo liikahtamatta mahallansa maata ja vaaran alaiseksi antautua. Näitä venheitä, joita käytetään ainoastaan otusten pyynnissä, soudetaan kahdella airolla ja ne kiitävät kuin merisiat. Maaeläin vedessä pian näillä tavataan, hätyytetään niille paikoille, johon metsästäjä tahtoo, ja jossa se sitte keihäällä tapetaan. Jos venhe kaatuu, eivät eskimot ymmärrä sitä jälleen pystyyn keikauttaa. Sentähden he tavallisesti semmoisessa tapauksessa kuolevatkin, jollei joku apuun ennätä.

Heidän nahka-veneensä näyttävät tavallisesti kömpelöiltä mutta eivät ole ensinkään halveksittavat; sillä kun aine, josta ne ovat tehdyt, pysyy veden päällä, voivat ne meidän laivavenheitä paremmin aaltoja kärsiä. Aluksella, jota naiset soutavat, kuletetaan perheitä pitkin rannikoita.

Eskimoiden kalastus- ja metsästyskalut ovat hyvin aistillisesti tehtyjä. Heidän veneensä ovat valmistetut matemaatisella tarkkuudella. Peräsimeen on usein taidolla asetettu mursunhampaita, heidän keihäänsä ovat siististi kirjailtu ja heidän joutsensa voittavat Indianein joutset voimassa ja joustavaisuudessa.

Eskimoiden lapsilla on valkoinen iho; mutta vanhentuneena muuttuu se yhtä tummaksi, kuin vanhempainsakin iho on. Heidän muotonsa on vihertävä, ja joskus on tyttöjä, joita valkoistenkin seassa kauniina pidettäisin, jos he itsensä pesisivät ja muuttaisivat ruman vaatteuksensa Euroopalaiseen pukuun. Naiset käärivät hiuksensa yhteen myttyyn ja voitelevat niitä pahenneella öljyllä; he maalailevat myös kasvojaan. Heidän hampaansa ovat kiiltävän valkoiset ja tasaiset; heidän mustat silmänsä enempi pyöreitä kuin soikeita, ja heidän poskipäänsä ulkonevat. Otsa on matala, suu iso ja leuka terävä. Tavallisesti eskimoilla on hyvä terveys, ja niin paljo kuin tunnetaan, ei heissä ole tarttuvaisia tauteja.

Malemutilaiset.