Kotielämä Yhdysvalloissa.
Amerikalainen on syntynyt vapaavaltalaisena. Hän on semmoinen kokonaan, hän on se tietämättänsä. Seurannollisesti on hän myös perheessäänki vapaavaltalainen. Perheen isä on presidenttinä ja sen sivulla senaatti, johon kuuluu äiti ja likisimmät vanhat sukulaiset. Hän hallitsee lapsiaan, mutta ainoastaan sanalla ja katseella. Yhdenkolmatta vanhana on molempi sukupuoli laillisena; poika jättää kuitenkin tavallisesti vanhempansa jo 12-14 vuotisena ja hoitaa sen jälkeen itse itsensä. Naiset menevät tavallisesti jo 15 vuotisina naimisiin. Silloin vanhempain valta lapsiinsa loppuu. He eivät voi tyttäriänsä naimisiin pakoittaa enempää kuin siitä heitä estääkään. Neljäntoista vanhana valitsee poika itselleen toimen, joka soveltuu hänen taipumukseensa ja tarkoitukseensa. Hän valitsee, minkä hän tahtoo, ja on itsenäinen. Hyvin usein poika yhtyy isänsä kanssa yhtiöön. Kaikessa tässä lapset osoittavat vanhemmilleen suurta arvoa, jonka he ovat ansainneetkin lastensa oikealla kohtelemisella. Jos isä ja poika eivät sovi yhteen, muuttaa poika pois rauhallisena ja riitelemättä, eikä palaja koskaan — ei ainakaan muuten kuin rikkaana. Tämmöisissä elämän suhteissa täytyy perhe-elämän olla aivan toisenlaisen, kuin meillä.
Hyvinvoipa Amerikalainen perhe asuu aina yksinään joko omassa, taikka vuokrahuoneissa. Luonnollisesti ovat useimmat perheiden asunnot niiden katujen varsilla, joilla kauppapaikkoja ei ole. Huoneet ovat tavallisesti pieniä. Niissä on rinnakkain kolme akkunaa, ja sisältävät kaksi kerrosta.
Kaikissa rakennuksissa on tasanen katto, joilla iltasin raitista ilmaa ihaillaan. Koko huoneuksen läpi kulkee kaasu- ja vesijohdatin, niin että yksin toiseen kertaankin voidaan saada valoa ja vettä milloin ja mihin huoneesen hyvänsä. Laattia on niin porstuassa, portailla kuin kaikissa huoneissakin, vuosikaudet, usein kalleilla matoilla peitetty. Lyhyesti, niin yksinkertaisilta kuin kaikki huoneet ulkoa näyttävätkin, niin kauniita ja mukavia ne kuitenkin ovat sisältä. Käsityöläinen useimmasti asuu yhtä komeasti, kuin rikas kauppijaskin. Tämmöisen, kalustamattoman huoneuksen vuotuinen vuokra on 5-600 dollaria,[74] ja voi nousta joskus aina 2,000 dollariinkin. Hän, joka ei voi niin suurta vuokraa maksaa, muuttaa koko perheineen ravintolaan, jossa häntä ravitaan ja palvellaan 5:stä eli 6:sta dollarista viikko.
Keskinkertaisen Amerikalaisen perheen päiväjärjestys on jotenkin seuraava. Kello 7 aamusella soitetaan heitä ylös, ja puolen tunnin kuluttua sen jälkeen aamiaiselle. Perhe keräytyy ruokahuoneesen, ja sanoo "hyvää huomenta" tullessaan. Jokainen istahtaa kohta tultuaan pöytään, eikä odota ensinkään toisten tuloa. Aamiainen tavallisesti odottaa pöydällä kokonaisen tunnin. Sitten se korjataan, ja joka ei ole sillä aikaa syönyt, jää ilman. Aamiais-ruokana aina on kahvia eli teetä, sämpylöitä, voita, paistia, pehmeäksi keitettyjä munia läskiä j.n.e. Kun joku on syönyt, nousee hän ylös ja menee tiehensä kaikitta kaunistelemisitta. Syödessä ei puhuta mitään, ja kaikki kiiruhtavat minkä ennättävät. Sen jälkeen miehet menevät toimiinsa ja vaimot joutilaisuuteen, eli, jos he ovat ahkeroita, joka kuitenkin on harvinaista, taloudellisiin toimiin.
12-2 on päivällisen aika, jonka miehet tavallisesti, paitsi pyhinä, viettävät, työpaikkansa etäisyyden tähden, jossakin ravintolassa. Vaimot siis ovat päiväkaudet yksinään ja viettävät aikansa, kun tavallisesti eivät osaa tehdä mitään naisten käsitöitä, kiikkutuolissa ja romaanin lukemisessa. Kello kuuden jälkeen ajaa mies kotiinsa, ja illallinen pöydälle pannaan. Tämä on useimmissa perheissä pääateriana, jona on paistettua lihaa, perunoita, paahdetuita ja voihin kastetuita mais-tähkiä, vedessä keitetyitä vihanneksia ja erilaisia hedelmäleivoksia. Soppaa ei käytetä. Juomana käytetään ainoastaan vettä. Rikkaissa ja isoissa perheissä tehdään kuitenkin monenlaisia muutoksia; siellä juodaan viiniä, varsinkin sampanjaa, sillä se täällä ei ole kalliimpaa, kuin hyvä punainen viini. Viimeiseksi ei koskaan unohdeta myös teetä juomatta. Se on erinomaisen hyvää ja tässä vallitsevassa ilmastossa varsin tehollista, jonka vasta täällä oikein tulee huomaamaan.
Sittenkuin aterioiminen on niin pian kuin mahdollista loppunut, asetutaan kesällä asunnon edustalle taikka katolle ja talvella vierashuoneesen kamiinin ympärille. Koko perhe on joka ilta kotiin kokoutuneena. Hänelle, joka ei kieltä taida eikä siis voi ottaa osaa huviin ja meluun, tuntuu tämä ikävältä; näillä tunneilla kuitenkin on patriarkallinen, rauhallinen luonne. Miehet lukevat sanomia, kertovat niistä naisille ja sikareitaan polttelevat; naiset soutelevat, soitattavat itselleen, jos joku siihen kykenevä on joukossa. Lyhyesti, kaikki ovat tähän tyytyväisiä, eikä koskaan miehen mieleen juolahda ravintolaan meneminen.
Vaimot käyskentelevät usein lltasilla valoisissa kauppapuodeissa, ja vielä useimmin käyvät perheet toistensa luona kutsumattakin vierailemassa, sillä kaikkihan ovat jo kylliksi ravituita. Vieraspitoihin kutsutaan hyvin harvoin; miesten seassa se tapahtuu ainoastaan jonkun määrätyn tarkoituksen tähden. Silloin pidetään tuntikautisia puheita ja juodaan ylellisesti.
Noin kello 11-12 mennään vuoteelle, ja niin menee päivä toisensa perässä.
Indianit (Indialaiset).