Samana päivänä olimme tilaisuudessa suuremmankin kilpataistelun näkemiseen. Me tapasimme suuren ihmisjoukon taistelutantereella ja loistavat univormut, komeat puvut ja loistavat leikkikalut osoittivat, että suurin osa katsojista kuului ylhäiseen säätyyn. Hengellisetkin valkoisine vaatteineen ja pappispukuineen olivat läsnä tällä julmalla näytelmällä itseään huvittelemassa. Seuruetta ympäröitsi suuret likaiset Indiani- ja villit leperosjoukot.[78] Kaikkialla huomattiin lukemattomia huutoja ja riitoja, keppien kalsketta, karjumista ja nauramista. Verisiä taisteluja ja vangitsemisia seurasi; mutta viimein kuului kaikilta istumilta kovia ilo- ja tyytyväisyys-huutoja. Vaskitorvi puhalsi. Kaksipuoleiset ovet aukenivat ja kaikki katsojat kaulojaan kurottelivat nähdäkseen näyttelyrataa, jolle juuri nuori, voimallinen eläin talutettiin. Kopealla, hillitsemättömällä voimalla astui se radalle. Yksityisiä seikkoja taistelusta, jonka nyt eläin ja sen miekkailija alkoi, en tahdo tässä nyt kertoa; mutta sitte kuin tämä vaivattu eläin oli kuolettavan iskun saanut, seurasi toinen taistelu, josta minä, sen harvinaisuuden vuoksi, lausun muutaman sanan. Se oli härän ja karhun taistelu. Molemmat eläimet hehkuivat taistelun himosta ja näyttivät villeiltä ja voimallisilta. Niinpian kuin ne irti päästettiin, hyökkäsivät ne hirveästi vastakkain. Samalla kuin härkä katkotuilla sarvillaan karhua pelmuutti, koki karhu vaan päästä vastustajansa turpaan. Ison aikaa karhu näytti olevan tappiolla ja antavan vastustajalleen vähän työtä, mutta, kun eläin vimmasta karjuen avasi suunsa, tarttui hän yht'äkkiä terävillä kynsillään sen kieleen ja repäisi sen juurineen suusta. Tämä lopetti taistelun. Tuskasta ja vuotaneesta verestä kuihtuneena kaatui eläin voimattomana maahan, josta se kuolevaisena korjattiin. Minä en voinut katsella tätä veristä taistelua; mutta katsojat, ja varsinkin kaikki vaimot, seurasivat sitä suurimmalla ihastuksella ja palkitsivat voittajan suostumus-huudoilla.
Paluumatkalla sivuutin lukemattomia pelipöytiä. Kaikkialla vallitsee riita ja tora, eikä usein veren vuodatuksiakaan puuttunut; ryysyiset Indianit samalla tuhlasivat viimeisiä pennejään vimmastuttaviin juomiin. Me emme voi sitä ihmetellä, jos rikoksellisten luku Mexikossa on suurempi, kuin missään maailman kaupungissa? Mutta selvemmin kuin rikoksellisten luku, osottaa sitä samaa kansan suuri siveyttömyys. Murhat ovat tavallisia tapauksia, ja muutamasta piasterista ovat useimmat leperosit valmiita vaikka kenen tieltä raivaamaan. Kaduilla nähdään myös ihmisiä, joita rosvot ovat riistäneet, ja monen täytyy sokeana leipänsä kerjätä, kun kostonhimoinen vihollisensa on hänen silmänsä puhaisnut.
Habana.
Me jätimme New-Orleansin, kuolettavaisista kuumeistaan kuuluisan kaupungin; tyytyväisenä jätimme myös Mississipin, joka rumana hiljalleen likaisia aaltojaan vierittelee monia suuhaarojaan myöten mereen. Ilma oli kaunis; me tunsimme yhä enemmän, että kuumia maita lähenimme. Ravun ilmavyöhykkeen sivuitse kun me olimme kulkeneet, näimme me pian Cuban rannikot merestä kohoutuvan. Tämä saari on etevin n.s. Antillimerta ympäröivistä saarista aina Orinocon suusta Floridan kärkeen asti. Saaren luoteisella aukealla niemekkeellä on pääkaupunki Habana (Havana). Sen kauniisen satamaan saavuimme yhdeksäntenä päivänä New-Orleansista lähtemisemme jälkeen. Vilpas tuuli puhalteli; taampaa näkymästä, valaistusta kaupungista kuulimme me vaskitorvien soiton, rumpun tärinän ja vahtimiesten huudon. Habana on oikea merikaupunki. Sen muureja Mexikon lahden laineet huutelevat; kaikkien kansojen lippuja liehuu sen satamassa; lukuisien, ruskeitten, valkeapukuisten Hispanialaisten ohjaamina kiertelee tässä lukuisa kontooli-lauma, ja maallenousun paikalla, la cabellarialla, jota peittää rautapylväille asetettu katto, kihisee suuri ihmisjoukko. Kaikki ilmoittaa toimeliaisuutta.
Vene vei meidät seuraavana aamuna muutamassa minuutissa kaupunkiin. Teollisuus ja toimeliaisuus puhui siellä kaikkialta. Sadoittain Neekerejä, yksiäänisesti laulaen, purki laivoista tavaroita; komea Hispanialainen, notkea Kreolilainen, ruma Mulattilainen, puhelias Ranskalainen, suopea Saksalainen, kylmäverinen Englantilainen, vakava Ruotsalainen ja ajatteleva Suomalainen nähtiin täällä sekaisin hilpeimmässä kesäpuvussa. Muutamain mustain seurassa, jotka meidän matkalaukkujamme kantoivat, menimme me kaitaisia katuja pitkin erääsen ravintolaan. Kalatorilla me näimme mitä kummallisemman näköisiä ja värisiä kaloja, rapuja, kilpikonnia y.m. Pitkän kauppapaikan varrella seisoo joukko pieniä laivoja, jotka pääkaupunkiin tuovat maan tuotteita: sokuria, kahvia, kaakkaota ja kuohuavata Habanan tupakkia.
Kaupungissa on vanha ja uusi osa; edellinen on itä-, jälkimmäinen länsi-puolella. Vanhassa kaupungissa ovat ahtaat kadut, huonot kivitykset ja kapeat jalkakadut. Suuri liike vallitsee täällä varsinkin aamusilla. Ainoastaan suurella varovaisuudella voi täällä karttaa lukuisain vuokravaunujen ja yksityisten ajajain päällensä ajamisen. Viimemainituista ovat n.s. volantit lukuisia. Ne ovat avonaisia, hirveän suuripyöräisiä vaunuja, joita komeapukuisen neekerin ratsastama hevonen vetää. Ahdinko tulee sitä ahtaammaksi, jota useammat käsityöläiset avonaisten puoteinsa edustoilla työskentelevät.
Huoneet ovat tavallisesti yhden-, harvoin kahdenkertaisia; katot ovat tasaiset ja varustetut kivisellä rintasuojalla, jonka ylitse helposti voidaan ympäristöä katsella. Joskus on katoilla pieniä puutarhojakin. Avonaisessa pihassa on usein teltta polttavan auringon kuumuutta varjoamassa. Akkunat ovat tavattoman suuria ja monenvärisillä rautaristikoilla ruutujen asemasta varustetut. Huoneiden sisusta on hyvin yksinkertainen. Vuoteina on telkimiin kiinnitetty palttinan pala; peitteenä käytetään hurstia; tiheä verkko ympäröitsee vuodetta, hyttysiä siellä estämässä.
Uudessa kaupungissa sitä vastaan vallitsee ylevä hiljaisuus. Siellä ovat parhaimmat kävelypaikat, yksityisten etevimmät asunnot, kahvilat ja teaterit; siellä tavataan myös komeimmat puodit.
Turvalinna kauneine puistoineen on kaupungin kauneimpia paikkoja. Isabellan katu on kaduista kaunein; iltapäivällä tarjoaa se komean näön. Naiset ajavat avopäin ja komeasti puettuina edes ja takaisin avonaisissa vaunuissa, joiden välitse notkeat ja rohkeat ratsastajat kiiteilevät.
Naiset, niin vanhat kuin nuoretkin, polttavat sikaria. Tavallisesti näkee naisia aamupuvuissa sukitta, likaisissa ja repaleisissa verhoissa — mutta sikari hampaissa. Neekerit tekevät useammat työt; valkoinen, yksinpä alhaisimmankin luokan rouva, pitäisi häpeänä, jos hänen pitäisi itse torilla ostoksensa tehdä.