Kotona on vaatteus huolettomampi. Ylhäisimmätkin isännät kävelevät siellä sukitta paljailla lipposilla. Kasvojen ja käsien peseminen suurimmissakin kaupungeissa on jokapäiväisessä elämässä hyvin harvinaista. Hiukset kourin kammataan, sillä kampa kuuluu täällä vielä harvinaisimpiin esineisin. Siivottomuus näyttää olevan tässä maassa kotonaan. Huoneita la'astaan harvoin ja vielä harvemmin niitä pestään; senpätähden niissä kihiseekin kirppuja, muurahaisia, tuhatjalkaisia, skorpioneja, kärpäsiä y.m. Puolisen edellä toimittaa kukin päivänsä askareet. Talon likaisin paikka on kyökki. Täällä Neekerinaiset yksinomaisesti työskentelevät ja elävät täydellisesti luontonsa mukaisessa siivottomuudessa. Kaikki roskat y.m.s. heitetään suureen tiinuun, jota ei ennen täyttymistään tyhjennetä; siitä leviää mitä inhoittavin haju koko huoneesen. Suuria kärpäslaumoja keräytyy sinne tiinun hajua ihailemaan. Mutta vielä vaivalloisempia ovat muurahaiset, jotka ahmivaisena tarttuvat jok'ainoaan esineesen, joka tupaan tuodaan ja aivan ympärinsä sen peittävät. Ja kun keittäjä ei viitsi niitä poistaa, menee niitä lihassa pataan ja sieltä pöydälle niin, että vieras voisi pian luulla Brasilialaisten liharokkaan muurahaisetkin kuuluvan. Kello 1 syödään. Aterian jälkeen levätään päivällistä. Sen jälkeen herrat tekevät kohteliaisuuden vierastelemisia. Iltasilla menevät herrat ja rouvat yhdessä jonkun ystävänsä luoksi ja viettävät aikansa korttipelillä. Ruokapöydässä Brasilialainen on hyvin kohtuullinen. Jos monta perhettä syö yhdessä, asetetaan monta niin korkeata pöytää perättäin, että lautaset melkein leukaan ottavat, paksu, hetuloilla kaunistettu liina peittää pöydän. Nykyiset pöytäkalut ovat enimmästi Englantilaisten tekemiä; nähdään kuitenkin vielä tinaisiakin lautasia. Lusikat ja kahvelit ovat hopeasta; vierailla itsillään ovat tavallisesti veitset muassaan. Pöydän ympärillä on möhleitä lavitsoita. Ennen syömään rupeamista miehet tapaavat heittäydä pitkäkseen lavitsoille, sänkyyn eli laattialla olevalle patjalle ja riisuvat kenkänsä, nuttunsa y.m. verhonsa. Pöydässä istuu kukin vaimo miehensä vieressä. Naimattomat naiset saavat harvoin osaa ottaa seuraelämään. Lautasia ei koskaan muuteta, ja sormet ajavat enimmästi kahvelin asiaa. Ruoan päälle juodaan kahvia. Sen jälkeen tuo eräs orjatar metallisen kupin, pesukannun ja pyyheliinan; nyt pestään kädet, suu ja usein kasvotkin. Sitte kukin nukahtaa siellä, missä tilan löytää, noin tunnin ajan; vieraat menevät myös joskus heti kotiinsa, vaan vähän perästä palaavat takaisin korttia lyömään ja hyppelemään.
Amazon-virta.
Amazon, maailman suurin virta, muodostaa Etelä-Amerikan keskimmäisen suuren vesistön. Siihen virtaa vettä alueelta, joka on noin 20 kertaa Suomen suuruinen. Euroopan suurimpain virtain kokoisia sivuhaaroja siihen yhtyy. Alkupäässään, ylä Perussa sanotaan sitä Maranon'iksi (l. maranjongsi), Uceayalin ja Rio Negron välillä Selimoes'iksi, ja siitä suuhun Amazon'iksi. Se juoksee Brasilian mahdottomain metsien lävitse. Syyskuussa alkaa se paisua ja on Maaliskuussa korkeimmallaan. Tämä nouseminen on yksi luonnon suuremmoisista ilmiöistä. Niin pian kuin virta on paisunut hiekkaisia saaria ylemmä ja peittänyt ruohokon ja heinikon, jättävät linnut nämä seudut ja muuttavat sisämaahan Orinocon tienoille. Seutu, jota ennen hyyppäin ja kalalokkien äänet kaijuttivat, muuttuu autioksi ja hiljaiseksi ja kalat leikkivät nyt siellä, jossa ennen krokodiilit makailivat, sekä virtasiat ja tapiirit elatustansa etsivät. Virta paisuu vielä pikaisemmin äyrästensä ylitse. Puut vapisevat virran voimassa, ja eläimet peloissaan rientävät oikeanpuoleisille seuduille. Ainoistaan muutamia lintuja, niinkuin fasaneja ja ruikuttelevaisia papukaijoja jää korkeimpain puiden latvoihin. Vesi kuitenkin virkistää kasvien ravintonestettä, ja paisuneista lehdistä pistäytyvät tuhannet tuoksuavaiset kukkaterät. Samalla kuin mutainen vesi puiden runkoja kiertelee, lukemattomat ihanat kirjavat kukat peittävät niiden lakkoja, ja niin metsät muuttuvat koreiksi vesi-puutarhoiksi. Kalat uiskentelevat nyt ympäri metsiä, krokodiilit ja virta-kilpikonnat ovat myös uskaltaneet syvemmälle sekaisempaan ja vilppaampaan veteen, joka rantueita peittää. Noin 4-6 viikon kuluttua, veden korkeimmillaan olemisesta, paljastuvat taas mudan peittävät metsätasangot. Ruohosto ja viidakko mehevänä pian taas täällä kukoistaa, ja pianpa eläimetkin sitte vanhoille paikoilleen palajavat. Matkustaissamme leveätä Amazon-virtaa, emme tosin tapaa sen rannoilla kukoistavaisia kaupunkeja, kauniita huviloita ja kyliä, mutta mahtava luonto kyllä matkustajaa ihastuttaa. Koko seudun peittää yksi ainoa aarniometsä, jonka lävitse Maranon aina Andi-vuorista alkaen juoksee. Auringon noustua, kun päivä on lämpimällään luonnon uudestaan virkistänyt ja voimistuttanut, elpyvät metsänkin eläimet. Suuria apina-perheitä istuu korkeiden puiden latvoissa, joihin Indianein nuolet eivät uletu. Kiljuva-apinat istuvat miellyttävässä asennossa ja tähtäävät nousevaa aamu-aurinkoa, jota kaikuvalla äänellään tervehtävät. Useammat eläimet jättävät tänä aikana metsän alhaisimmat osat, jossa näiden seutujen tasaiset ja tiheät puiden lakat peittävät ihmeteltävää kylmyyttä, päivällisen aikana ne vasta lämpenevät. — Sentähden itse nekin linnut, jotka elatuksensa mataloista pensaista etsivät, aamusilla nousevat korkeisin lakkoihin. Mustia gamia istuu joukottain ja makaa kuivilla oksilla, joilta salama eli hyönteislauma elon on ottanut, ja jotka vielä kauvan pysyvät jättiläis-rungossaan. Leveälle levitetyin siivin kuivailee gami itseään auringon paisteessa. Suuri haikara asettautuu joskus aamusin virran rannalle seisomaan. Ennen kaikkia tummanviheriät, tiheät puiden lakat, joilla lumivalkoiset haikarat istuvat, silmää ihastuttavat. Alhaisemmatkin olennot pyrkivät auringon lämpimään. Kalat uivat murheettomina ja rauhallisina veden pinnalla eli parvissa koholle hypähtelevät samalla, kuin kärsävalaan kankea hypähdys muistuttaa oseanin lentokaloista. Lukemattomain pihkaisten puiden ja kukkain tuoksu ilmoittaa, että aurinko on korkealle kohonnut, ja yhä vilkkaammaksi muuttuu eläinmaailma. Lukemattomia vesilintujen parvia uiskentelee väreisillä laineilla, ja pilvinä tuijottavat mustapäiset kalalokit kalastuspuuhassaan. Isompiakin eläimiä nähdään. Rannalla seisoo metsäkauris, ja oksain tutina osoittaa apinaparven lähestymistä. Näiden pienimmät lajit voivat ainoastaan erinomaisella nopeudellaan ahnailta petolinnuilta itsensä säilyttää. Yhä vilkkaammaksi muuttuu elämä: siihen yhdistyy mitä moninaisimmat äänet, joita ainoastaan Indianin tottunut korva voi eroittaa. Loppumattomia viheriöiden papukaijojen parveja istuu täällä hedelmällisissä puissa. Hedelmäin sydämiä ja marjoja putoilee niiltä koville lehdille ja synnyttää raesateen tapaisen rapinan. Tikat täyttävät metsän kopinallaan, ja metsän syvyydestä kaikuu jyminä, kuin ratsastajain parvi sieltä läheneisi. Sen synnyttää pisonsikain lauma, joka ensin maan rikki polkee, ennenkuin sitä torahampaillaan tonkivat. Metsäkyyhkysetkin ihmisten tavalla ääntelevät synkästä metsästä, jossa pitkähäntäinen muurahaiskarhu iloisella rähinällä limaista kieltänsä kihisevässä muurahaispesässä pyörittää.
Puolipäivä lähestyy, ja kaikki pakenevat polttavan auringon helteestä metsän syvyyteen lepäämään. Ei pilven hattaraakaan näe taivaalla, puiden lakkain laakerimaisia lehtiä kuumat säteet värisyttävät, ja ylevä himmeys peittää maan, jolla perhoinen eli kolibri lehahtelee. Kalat ja vesilinnut ovat kadonneet; ainoastaan hirmuiset krokodiilit enää makailevat sivuvirtojen suilla.
Aurinko kun sitte taas laskemaisilleen kerkiää, alkaa aamuinen elämä. Erämaan asukkaat rientävät nyt toisen kerran pöytään jonka kaitsian käsi on niille valmistanut. Illan viileydessä laiska tapiirikin kömpii kosteasta pimennostaan mutaiselle rannalle kumppaneineen piehtaroimaan ja tiheästä ruohosta nälkäänsä sammuttamaan. Vaivaavia kärpäsiä kihisee paljoa tiheämmässä nyt, kuin päivällä ihmisten ja eläinten ympärillä.
Auringon laskeuduttua kiiruhtaa yölepakkokin hyönteisiä pyydystämään, ja hyrinällään häiritsee yön hiljaisuuden; köykäisinä kiitävät kissapöllöt ja huuhkajat ja säikyttelevät unisia otuksiaan. Toisinaan sammakkomaisten matelijain kurnutukset kaijuttavat ympäristöä ja kierteleväisen onzonin[82] mörinä levittää kauhistusta kaikkiin metsän asukkaisiin. Joskus joku krokodiili matelee rannalle taikka jättiläiskäärme sivuitse kähisee ja vielä puoliyön aikana metsän syvyydestä kuuluu turvattoman laiskiaisen yksitoikkoisia huutoja.
Siellä ja täällä nähdään joku Indianikylä eli yksityinen maja virran rannalla; tuolla tuijottaa myös köykäinen ruskeiden Indianein vene aalloilla; sillä ihmisiäkin on aarniometsiin asettunut. Hiljaisena hiipii Indiani joutsineen ja nuolineen tiheiden pensastojen lävitse, ja tarkalla silmällään huomaa hän otusten jälet eli uhkaavan vaaran. Äänetönnä lentää sen pieni, mutta myrkyllinen nuoli kaukaiseen otukseen. Saatuine otuksineen eli hedelmöineen, joista hän juomansa valmistaa, taikka palmukuorineen (matoiksi), vaksineen ja vesineen palajaa hän viimein kotiinsa, jossa hänen vaimonsa häntä hyväilee, kuivailee hänen saaliitaan, pyytelee kilpikonnia ja toimittaa muita kotiaskareita.
Majojen seinät ovat hirsistä köynnöskasveilla yhteen sidotut; katto on palmun lehdistä. Täällä Indianit enimmästi asuvat synkeinä, äreinä ja tuottamattomina, eli yhtyvät he veljiensä hurjiin hyppelyihin.
Selvas on Amazon-virran ympäristön metsäisten tasankojen yhteinen nimi. "Ne ovat tasaisempia kuin pampas, mutta aivan kivettöminä. Täällä voidaan matkustaa satoja peninkulmia ainoatakaan kiveä näkemättä, jonka tähden asukasten kielessä ei ole sille nimeäkään. Kasvullisuus on niin tiheä ja mehevä että ainoastaan virtoja myöten sisämaahan päästään. Maa on parasta kasvimultaa ja peitetty äärettömillä aarniometsillä, joita köynnöskasvit risteilevät ja tekevät ne niin tiheiksi, ett'ei tuulen puhalluskaan sinne pääse, eikä kosteus sieltä koskaan haihdu. Haudan hiljaisuus vallitsee siellä kuumana päivänä; mutta auringon laskeuduttua yhdistyy kaikki ne tuhannet eläimet, jotka näissä metsissä asuvat, yhteiseen laulun meteliin, joka aika ajoin hetkeksi taukoaa sitte taas uudestaan alkaakseen. Puoliyötä hallitsee syvä hiljaisuus, joka kestää aina aamukoittoon, jolloin tämä villi meteli taas alkaa."
Äkkiä kuin tuulonen Kaikki lauluun remahtaa Ja sadoin kielin Tapiolan Kantele nyt kajahtaa.