Heidän päällikkönsä, kazikit, perivät arvon, mutta heidän valtansa on hyvin rajoitettu. Tärkeissä asioissa täytyy heidän kysyä neuvoa heimonsa vanhoilta eli parhailta sotilailta. Heillä ei ole oikeutta verojen ottamiseen, vaan täytyy heidän heitä kohdella lempeästi ja ihmisellisesti ja usein auttaa heitä tarpeissaan, muuten he asettuvat jonkun toisen päällikön alammaisiksi. Tästä syystä onkin moni kazikin jälkeinen kieltäytynyt alammaisia itselleen ottamasta, sillä ne maksavat paljo, vaan antavat vähän voittoa. Muuten yleensä heidän kansa- ja valtio-oikeutensa mukaan ei kukaan yksityinen eikä kunta voi kazikin suojeluksetta elää, ja se, joka ei tähän lakiin myöntyisi, armotta tapettaisiin eli vankeuteen vietäisiin, niin pian kun se huomattaisiin. Kazikein etuoikeus on pääasiallisesti siinä, että heitä pidetään ylimmäisinä miehinä ja tuomareina. Hän voi kenellekään tiliä tekemättä tuomita jollekulle kovia rangaistuksia, vieläpä kuolemankin. Hän myös määrää asustamisen paikan ja hänen käskyllään muutetaan siitä toiseen, sekä mennään sotaan ja metsästykseen.

Patagonialaiset eivät ole sotaisia, vaan ennemmin laupealuontoisia. Sentähden sodat eivät kestäkään näiden eriheimojen välillä kauvan, sekä ovat jotenkin harvinaisia, eikä koskaan julmia. Merimiehiä, jotka heidän rannoillensa saapuvat, kohtelevat he hyvin ystävällisesti.

Australia.

Jos katselemme talviyön taivasta, näemme me lukemattomia tähtiä sen kannella. Ne ovat jaetut ryhmiin eli tähdistöihin, joita kuu taivaan ranteelta kalpealla valollaan valaisee. Viides maanosa, Australia, näyttää kartalla melkein tämmöiseltä. Siihen kuuluu 700 pienempää ja isompaa saarta, jotka ovat tämmöisiin, tähdistöntapaisiin ryhmiin yhdistyneet, ja sivulla, Indialaisen arkipelagin puolella, on yksi suuri saari, melkein Euroopan kokoinen; sentähden sitä sanotaankin Australian mantereeksi (kontinentiksi). Se on kuin kuu yön tähdistössä. Kaikilla näillä saarilla yhteensä ei ole enempää, kuin kolme ja puoli miljoonaa asukkaita — siis ainoastaan sadannes Euroopan asukasluvusta. Australian saaret ovat huiskin haiskin isossa valtameressä Aasian ja Amerikan välillä; päiväntasaajan kohdalla on tämä meri levein. Tätä merta sanotaan "Tyyneksi" sentähden, kuin ensimmäisen rohkean merimiehen neljä kuukautta sitä purjehtiessa sattumuksesta oli koko ajan se tyynenä. Nyt tätä merta tavallisesti sanotaan "Etelämereksi", ja Australian saaristoja sanotaan yhteisellä nimellä Etelämeren saaristoksi. Näistä on Uusi Kaledonia länteisin, Uusi Seelanti eteläisin, Marquesan saaret itäisimmät ja Sandwich'in saaret pohjoisimmat. Meri-ilma vaikuttaa, että niidenkin saarten ilmanala, jotka ovat kuumassa vyöhykkeessä, ei ole niin rasittavainen, kuin Indiassa ja Birmassa. Sitte kuin Portugalilainen Magelhaen oli v. 1519 maanosan löytänyt, Alankomaalaiset tekivät pääasialliset löydöt. Mutta vasta 1770 jälkeen ovat nämä saaret kuuluisan maapallon ympäri purjehtijan Cook'in kautta enemmän tutustuneet, ja nytkin yhä vielä merimiehet löytävät uusia maita tästä äärettömästä Tyynestä merestä. Uusi Hollanti ei yleensä ole meren pintaa paljoa ylempänä. Alhaisen itärannikon suuntaa kulkee keskikorkuinen vuorijono. Pohjaisessa sanotaan sitä sinivuoreksi, etelässä Australian alpeiksi. Samanlaisia, mutta matalampia vuorijonoja seuraa muitakin rannikoita. Sisämaa on enimmästi alhaista, enemmän eli vähemmän erämaan tapaista aroa, jota siellä ja täällä alhaiset vuoristot ja kummalliset metsistöt risteilevät. Nämä metsistöt, joita asukkaat serub'iksi sanovat, ovat yhteenkasvettuneita, piikkisiä, läpipääsemättömiä pensastoja, joissa kanervamaiset kasvit eli pysty-suorat lehdet tiheästi kiertelevät sammalmaisia yhteenkasvettuneita, pallomaisia pensaita, eli kiertelevät ne pitkiä, harraisia varsikoita. Nurmikko pukeutuu keväällä (Syyskuusta Marraskuuhun) juhlapukuunsa. Ruoho kasvaa silloin voimallisesti ja muodostaa koko kukkaloistonsa; sitte voi se muuttua puuttomaksi erämaaksi; pienet purot kuivavat, ja asukkaat saavat iloita, jos he jostakin lätäköstä löytävät hiukankin suolaista vettä.

Ilmanala on yleensä terveellinen, mutta kuiva. Maan pohjainen osa on kuumassa vyöhykkeessä jo rikas vedestä; eteläosassa ei tosin sada vähän, mutta sateet ovat silloin tälläisiä vaarusateita, ja joskus on kuukausia, varsinkin kesäsydännä (Tammi- ja Helmikuussa) polttava kuivuus. Ilmanalan vaikutuksesta Uudessa Hollannissa on jotenkin paljo suolaisia hetteitä ja mataloita suolameriä. Tässä suuressa maassa tunnetaan vielä ainoastaan yksi isompi joki: Murray, Darling-nimisine lisäjokineen.

Victoria on Englannin rikkain Australialaisten siirtomaa Uudessa Hollannissa, vaikka se onkin pienin. Melbourne, Port Philippin sisäosassa on sen pääkaupunki. Nykyjään Melbournissa on noin 220,000 asukasta, ja siis suurin Australian sekä epäilemättä koko maailman kaunein ja parhaiten rakennettu kaupunki. Kaupunki on rakennettuna seitsemälle, Yarra-yarra virrasta vähitellen kohoavalle kukkulalle. Kadut ovat leveitä ja suorakulmaisesti toisiansa leikkaavia; monta yleistä paikkaa, kaunista puutarhaa ja puistoa on siellä. Rakennukset ovat isoja ja kalleita, ja moni kauppapuoti voi kilpailla Lontoonin paraiden kanssa. Yliopisto vuosittain paljo lisäytyy ja professoreilla ovat isot palkat; ylioppilaitten luku ei nykyjään nouse yli 200. Kaupungissa on monta teateria, ja keinollisuus kukoistavainen.

Uuden Hollannin likeisimmät saaret ovat vuorisia ja tulivuorisia. Muutamat ovat hyvin isoja. Etäisimmät ovat tavallisesti pieniä ja ryhmiin yhdistyneitä. Ne ovat syntyneet joko maanalaisen tulen vaikutuksesta eli korallieläinten rakennuksista, joita meren pohjalle on koloihin keräytynyt. Ne eivät näytä ulettuvan sataa jalkaa syvempään. Jos nämä eläimet tapaavat jonkun vedenpinnan alla olevan vuoren huipun, alkavat ne sen ympärille rakentamaan. Eläinten runsaasta sikiämisestä saavuttaa rakennus viimeinkin vedenpinnan ja muodostaa siihen maakielekkeen eli ympyriäisen muurin. Nyt ne eivät enää korkeammalle rakenna, sillä ne eivät elä kuivalla; mutta meri kerää sitte näille särkille irtonaisia korallien kuoria, simpukoita, kulekselevia merikasveja j.n.e. niin, että särkät viimein korkeammaksi kohoavat. Pensaita ja palmuja kasvaa; vesilinnut rakentavat pesiään, ja viimein ihmiset asettauvat asumaan tälle uudelle maalle. Australian saariston ilmanala on hyvin suopea. Erityisten vuodenaikain eroitus on vähäpätöinen. Voisimme sanoa, että viileätä kesää on koko vuoden ympäri. Sadetta saadaan kylliksi; ainoastaan yksi ja toinen saari kärsii kuivuutta, esim. Pääsiäissaari, jonka asukkaat juovat sokuriruohon nesteellä sekoitettua merivettä.

Uuden Hollannin ja sen ympäristön kasvimaailmalla on omituinen luonteensa. Puissa on kankeita, syrjälleen asetettuja lehtiä, jonka tähden Australian metsissä ei ole sitä viileätä varjoa, kuin meidän. Puut ovat myös kaukana toisistaan; Australian metsät mehevine ruohopohjineen näyttävät sentähden harvoilta puistoilta. Alkujaan oli siellä ainoastaan muutamia ruokakasveja. Sanajalat, joiden sydämiä syödään ja nartuskasvi, joiden siemeniä Indianit innolla etsivät, olivat niistä merkillisimmät. Nyt kukoistavat siellä Euroopasta viedyt viljalajit. Yleensä oli siellä monenlaisia kasveja. Päinvastoin oli laita etäisimmillä saarilla. Ennen Euroopalaisten sinne tuloa oli siellä kokospuu ja leipähedelmäpuu.

Australian eläinmaailma on yhtä omituinen. Alkujaan siellä ei ollut muita nisäeläimiä, kuin reppueläimiä, jos emme lukuun ota erästä "dingo" nimistä koiran lajia, muutamia jyrsiäisiä ja yölepokoita; Afrikalaiset kamelikuret vastaavat täällä olevaa n.s. "emu" lintulajia; valkoinen joutsen täällä olevaa mustaa j.n.e. Ainoana kotieläimenä siellä oli ennenmainittu dingo, jota alkuasukkaat tapasivat kesyttää. Kaukaisimmat saaret olivat vieläkin löyhempiä eläimistä. Siellä oli ainoastaan sika, dingo ja eräs rottalaji. Nyt on Euroopalaisia eläimiä viety niin mantereelle kuin useimmille saarillekin. Ne hyvin menestyvät; varsinkin lampaat ovat mannermaan siirtolaisille suuresta arvosta.

Tälle maanosalle on pääasiallisesti kaksi ihmisrotua hajautunut: Australian Indialaisia ja Australian Neekerejä. Väri, ruumiinrakennus ja uskonto eroittaa ne toisistaan. Edelliset kuuluvat Malajilaiseen rotuun, ovat väriltään ruskeita, muutamilla saarilla tosin melkein punaisia, keltaisia ja vieläpä valkoisiakin. Ne ovat säännöllisesti muodostuneita; pitkiä, solakoita ja, vaikka raakoja ja sotaisia, sivistykseen taipuvaisia. He asuvat pääasiallisesti niillä saarilla, jotka ovat Amerikaan päin. Toinen laji kuuluu Neekereihin ja on tumman musta iholtaan. Heidän hiuksensa ovat kiharat, ruumiinsa laihat ja kasvojen alaosa eteentyvä. He tuskin eroavat metsäneläimistä ja tavataan niitä enimmästi Uudessa Hollannissa ja sen koillispuolisilla saarilla. Nämä Australian Neekerit, eli Papuat, ovat melkein eläinten kannalla; ne kulkevat tavallisesti aivan alastomina, kaunistelevat itsiään kaikellaisilla kaluilla, niinkuin hampailla, luilla ja koirain hännillä: syövät kaikkea raakana, ja asuvat perheittäin paljaan taivaan alla vuorten koloissa eli huonoissa puiden-kuori-hökkelöissä. He kiertelevät ympärinsä, harvoin pysyen paria kolmea päivää kauvemman paikassaan, ja elävät metsästyksestä, varsinkin känguruilla, joita paitsi siellä ei monta muuta olekaan otettavaksi. Kalat, madot ja juuret ovat etsityitä ravinnoksia.