Mutta hyödyllisin salaliiton menestymiselle sinä aikana, jota nyt tarkastelemme, oli se seikka, että jokainen alaluokan jäsen eli pienessä piirissä, josta hän oli yhteiskunnallisesti ja tavallisesti myöskin taloudellisesti mitä suurimmassa määrässä riippuvainen, joukossa, joka tunsi kaikki hänen tekonsa ja toimensa, ja johon hän oli sidottu mitä kiinteimmillä siteillä. Kyläkunta yhteisö, ammattikunta ja sällikunta, loivat kurin ja yhteyden, mutta samalla pitivät yllä eroa toisiin piireihin nähden, joka oli erinomaisen edullista salaisuuksien säilyttämiselle ja salaisten yhdistysten syntymiselle. Muistakaamme vain, että keskiajalla esim. ammattisalaisuudet saattoivat pysyä salassa vuosisatoja. Salaseurojen kesken levitettiin kerettiläisiä oppeja, mutta harjotettiin myöskin valtiollista agitatsionia.
Uskonpuhdistuksen aikakautena tuli vielä lisäksi se, että hallitsevat katselivat toisiaan tavattoman epäluuloisin silmin. Jo Saksan hajanaisuus vaikeutti eri paikkakuntien esivaltojen järjestelmällistä yhteistoimintaa. Mutta tämä vaikeus tuli vielä suuremmaksi uskonpuhdistuksen aikana, jolloin eivät ainoastaan alemmat luokat kapinoinneet, vaan ylemmätkin vehkeilivät vallankumouksissa etuja itselleen, jolloin hengelliset herrat eivät luottaneet kerrassaan ensinkään maallisiin, eivätkä katoliset evankelisiin ja päinvastoin. Tulvaveden täytyi nousta heidän kurkkuunsa asti, ennenkuin he yhtyivät yhdeksi "taantumukselliseksi joukoksi".
Tämä tila selittää sen, että kapina, kaikista edelläkäyneistä merkeistä huolimatta, saattoi kuitenkin yllättää hallitsevat luokat aivan äkkiarvaamatta, niin että kapinalliset aluksi melkein kaikkialla olivat edullisessa asemassa.
Münzer kohtasi jo tiellään pohjoiseen kapinallisten talonpoikien joukkoja. Olipa hänen kerran sellaisessa tilaisuudessa käydä hullustikin. Hänet vangittiin erään sellaisen joukon kanssa, mutta häntä ei tunnettu, ja hän pääsi taas vapaaksi. Me tapaamme hänet 12 p:nä maaliskuuta Mülhausenissa. Pfeiffer oli ollut siellä jo joulukuusta asti. Jo muutamia päiviä senjälkeen he pääsivät onnellisen kapinan avulla kaupungin herroiksi melkein samana päivänä, jolloin kansa v. 1848 Berlinissä ja v. 1871 Parisissa nousi voittoisaan kapinaan (17 p:nä maaliskuuta).
Eräs senaikuinen allstättiläinen veronkantaja kirjottaa ystävälleen Mülhausenin tapauksista muun muassa seuraavaa: "Minä tarvitsisin kokonaisen päivän kertoakseni teille siitä julmasta eripuraisuudesta ja kapinasta, jonka saarnaaja Pfeiffer sekä Münzer ovat saaneet aikaan Mülhausenissa. Lopputuloksena on että herra Omnes (Kaikki, Kansa) on ottanut hallinnon neuvoskunnalta haltuunsa; neuvoskunta ei saa enää vastoin heidän tahtoaan rangaista, hallita, kirjottaa eikä toimia. Sen jälkeen kun neuvosto karkotti Pfeifferin ynnä Münzerin ja heidän oltuaan Nürnbergissä ja tultuaan sieltä karkotetuiksi, on Pfeiffer palannut takaisin ja kuljeksinut ylt'ympäri kylissä kaupungin ulkopuolella, valittaen, että hänet karkotettiin väkivallalla totuuden tähden ja siksi että hän tahtoi saarnata vapaasti neuvostosta ja esivallasta välittämättä. Ja talonpojat kokoontuivat aseineen ja tunkeutuivat Mülhausenin esikaupunkiin, missä hän saarnasi. Kun neuvoskunta sai tämän tietää, kokosi se voimat yhteen karkottaakseen hänet uudelleen, mutta ilkeät porvarit, joiden piti pitää neuvoston puolta, kääntyivätkin silloin tätä vastaan ja käyttäytyivät niin petollisesti, ettei sitä saata sanoakaan. Ja kun heidän päällikkönsä näki, kuinka kansa luopui neuvostosta, ja suurella vaivalla sai heidän metelinsä rauhotetuksi, kumminkin niin, että Pfeiffer ja Münzer saivat jäädä saarnaajiksi, ja neuvoston täytyi suostua siihen, ettei se tekisi eikä ryhtyisi mihinkään ilman seurakunnan tietoa ja tahtoa. Siten on neuvostolta otettu miekka ja Mülhausenissa tapahtuu ihmeellisiä asioita."
Se onkin toden totta, sillä siellä perustettiin kommunistinen seurakunta.
"Tämä oli uuden kristillisen hallituksen alku", kirjottaa Melanchton. "He karkottivat munkit, ottivat luostarit ja hiippakunnan tilat haltuunsa. Siellä oli johanniteilla ollut talonsa ja suuret tulot; sen talon otti Tuomas nyt haltuunsa. Hän opetti myöskin, että kaikki omaisuus pitäisi olla yhteistä, niinkuin Apostolien Teoissa on kirjotettu, että he panivat omaisuutensa yhteen. Siten hän sai rahvaan niin vastahakoiseksi, ettei se enää tahtonut tehdä työtä, vaan jos joskus tarvitsi jyviä tai kangasta meni se rikkaan luo ja vaati niitä kristillisen oikeuden perustuksella. Sillä Kristus tahtoi, että piti jakaa puutteellisten kanssa. Jos rikas ei silloin antanut hyväntahtoisesti, niin otettiin väkisin. Niin tekivät myöskin ne, jotka Tuomaksen kanssa asuivat johannitien talossa."
Toinen vihamielinen tekijä valittaa, että "kansa jätti päivätyönsä tekemättä ja ajatteli, että kun he ovat ehtineet hävittää aatelismiesten, ruhtinasten ja herrojen, piispojen ja luostarien omaisuudet, niin jumala kyllä antaisi heille enemmän; he oppivat siis ryöstämään ja varastamaan; ja tällaista menoa piti Münzer monta kuukautta."
Nämä valitusvirret kommunismin vaikutuksista eivät ole kuitenkaan mitään muuta kuin vanhaa tavallista porvarillista ruikutusta eikä niillä ole mitään todellista perustusta. Se käy selväksi jo siitä tosiasiasta, että vallankumouksellinen kunta, kommuni, ei pysynyt pystyssä kauemmin kuin kaksi kuukautta (melkein yhtä kauan kuin Parisin kommuni v. 1871); Münzer itse jätti Mülhausenin jo toukokuun 12 p:nä. Näinä muutamana viikkona kommunismilla muka oli tuntuvia vaikutuksia tuotantoon, ja sitä sodan leimujen keskellä, joka kutsui kaikki asekuntoiset työmiehet taisteluun!
Melanchton tosin kertoo meille, että kommunismi Mülhausenissa olisi kestänyt kokonaisen vuoden! Tämä on samaa kuin ajattelisi jonkun nykyaikaisen kirjailijan syksyllä 1871 kuvailleen, että Parisin kommuni olisi pysynyt pystyssä vuoden ajan! Ei tiedä, mitä eniten ihmettelisi, tuon "lempeän ja ujon" Melanchtonin julkeata totuuden salaamista vaiko hänen lukijakuntansa ajatuksettomuutta.