Hienosti pilkaten orjamaisia lausetapoja, joita silloiset jumaluusoppineet käyttivät, hän omisti kirjansa "kaikkein korkeimmalle ja kaikkivaltiaalle Herralle Jeesukselle Kristukselle, kaikkien kuningasten hyvälle Kuninkaalle, kaikkien uskovaisten urhoolliselle Herttualle, armollisimmalle herralleni ja uskolliselle suojelijalleni sekä Hänen surevalle ainoalle Morsiamelleen, köyhälle kristikunnalle".

Kirjotus alkaa monenmoisilla hyökkäyksillä Lutheria ja kirjanoppineita vastaan ja kertoo sitten, kuinka Münzer oli Allstättissä todistanut raamatunpaikoilla ruhtinaille, että heidän velvollisuutensa on tarttua aseisiin evankeliumin puolesta. "Ja kuitenkin tuo hiipijäkummi tulee, voi sitä kesyä käkeä, ja sanoo, että minä tahdon saada kapinaa aikaan! Mutta hän salaa sen, kuinka minä selvästi näytin ruhtinaille, että miekka on annettu koko seurakunnalle, niin että ruhtinaat eivät ole miekan (julkisen vallan) herroja, vaan sen palvelijoita". Ja hän jatkaa: "Ruhtinaat älkööt tehkö niinkuin heitä haluttaa (5 Mos. kirj. 17), he tehkööt oikein. Siksi, täytyykin vanhan hyvän tavan mukaan kansan olla mukana, ennenkuin oikeus on jumalan lain mukainen (4 Mos. kirj. 15). Ja minkä tähden? Siksi, että jos esivalta tahtoisi väärentää tuomion (Jesaias 10), niin niiden saapuvilla olevien kristittyjen tulee sanoa vastaan eikä sellaista kärsiä, sillä jumala vaatii tilille viattomasta verestä (Psalmi 78). Maan päällä on kamalin asia se, ettei kukaan tahdo välittää köyhien hädästä, vaan mahtavat tekevät niinkuin itse tahtovat. Katso tarkkaan ja sinä huomaat, että alkusyynä kalkkeen kiskomiseen, varastelemiseen ja ryöstelemiseen ovat meidän herramme ja ruhtinaamme; he ottavat kaiken omakseen, kalat vedessä, linnut ilmassa ja kasvit maassa, kaikkien täytyy olla heidän (Jesaias 5) ja sitte he terottavat jumalan käskyjä köyhille ja sanovat: 'Jumala on käskenyt: 'Älä varasta', mutta itse he eivät sitä noudata. He rasittavat nyt kaikkia ihmisiä, nylkevät ja pettävät köyhää peltomiestä ja käsityöläisiä ja kaikkia eläviä (Mika 3). Mutta jos tämä vähäkin rikkoo, niin hänet hirtetään. Ja siihen tri Valehtelija sanoo: amen. Herrat itse menettelevät niin, että köyhästä miehestä tulee heidän vihollisensa. Kapinan syytä he eivät tahdo poistaa, kuinka saattaakaan silloin ajan pitkään käydä hyvin? Ja siksi, että minä sanon tämän, minunkin pitää olla kapinallinen. No hyvä, olkoon niin!"

Münzer syyttää jatkossa Lutheria kateudesta, joka johtui siitä, että Münzer ennen Lutheria oli, ottanut käytäntöön saksalaisen jumalanpalveluksen — me olemme jo tästä puhuneet ennemmin — ja osottaa pilkaten, että "Martti neitsyt, tuo puhdas Babylonian nainen", ei häntä tuomitse, vaan antaa hänet ilmi. Hän ivaa Lutheria siitä, että tämä on tahtonut käydä marttyyristä, vaikka elää hyvinvoinnissa ja ruhtinaiden suosimana. Yhtä inhottavaa sanoo hän olevan Lutherin harjottaman kurjan imartelun ja viekastelemisen. "Köyhät munkit ja papit ja kauppiaat eivät voi itseään puolustaa, siksi sinä heitä kyllä manaat. Mutta jumalattomia hallitsijoita ei kukaan saa tuomita, vaikka he polkevat Kristuksen jalkojensa alle". Naurettavaa on Lutherin kerskuminen urhoudella. Ei Leipzigissä eikä Wormsissa hän ole asettanut mitään vaaralle alttiiksi. Kirjotus päättyy muutamin mehuisin pilkkalausein Lutherista, samaan tapaan, jota Luther itsekin mielellään käytti.

Sitten kun Münzer oli ampunut tämän nuolen vihollisiinsa, jätti hän Nürnbergin, vetäytyi Sveitsin rajalle ja vietti siellä talven. Hän näyttää olleen osallisena noiden kuuluisien "kahdentoista artikkelin" muodostamisessa, joissa kapinalliset talonpojat ovat esittäneet vaatimuksensa. Sitävastoin on liikaa tehdä hänestä niiden tekijää, samoin kuin lukea hänen syyksensä, että eteläsaksalainen kapina puhkesi. Toiselta puolen hän itse tunnustaa, että hän täällä kehotuksesta "saarnasi kansalle", tai kuten muuan hyvänsuopa historioitsija lausuu: "Münzer kylvi täällä talonpoikaiskapinan myrkyllistä kylvöään."

Täällä Sveitsin rajalla oli hänellä myöskin tilaisuus kohdata sveitsiläisten uudestikastajien johtajia. Seurataksemme kertomuksen kulkua jätämme kuitenkin kaiken tämän kuvaamisen seuraavaan lukuun.

X. Talonpoikaissota.

Alussa vuotta 1525, kenties jo tammikuussa, Münzer lähti etelästä takaisin Thüringeniin. Hän ei tullut umpimähkään. Hän tiesi, että melskeiden aika nyt oli tulossa.

Me muistamme talonpoikaiskapinan Englannissa v. 1381 alkaneen samana päivänä joka paikassa. Täällä oli myös sovittu määrätystä hetkestä, jonka piti oleman 2 päivä huhtikuuta, mutta osaksi talonpoikien malttamattomuudesta, osaksi olosuhteitten pakosta, puhkesi kapina ilmi monin paikoin ennemmin. Me emme saa siis epäillä sitä, että laaja salaliitto oli kapinan takana, järjesti sen ja johti sen ensimäisen syttymisen.

Meidän päivinämme ei salainen liitto, vaikkapa siihen kuuluisi miten harvoja jäseniä hyvänsä ja se pysyisi tuntemattomana väestön suurelle joukolle, johon sen pitäisi nojautuman, yleensä suinkaan pysy tuntemattomana hallitukselle. Nykyään ei olekaan vallankumouksellisten puolella yhtään ainoata vakavata valtiomiestä, joka uneksii saavansa aikaan suurta kapinaa, joka käsittäisi koko kansan, salaliiton avulla. Asema oli tässä kohden 1300- ja vielä 1500-luvullakin suotuisampi. Valtiollinen poliisi oli vielä vähän kehittynyt, varsinkin Alppien pohjoispuolella, eikä postilaitoskaan lisineen ollut vielä tullut valtioasiaksi. Kaikkea yhteyttä etäisempiin paikkoihin piti yllä erityinen sananviejä, ja vallankumouksellisten "sotaposti" työskenteli aivan yhtä ripeästi ja varmasti, toisinaan paremminkin kuin hallitsevien, josta kiitos tuli kuljeskeleville sälleille ja "apostoleille", joiden merkitykseen tässä suhteessa jo olemme viitanneet.

Münzer oli näin ollen esim. koko talonpoikaissodan ajan vilkkaassa yhteydessä Schwabenin kanssa. Bullinger kertoo uudestikastajista kirjottamassaan kirjassa: "Ja kun hän ei enään ollut täällä ylhäällä tässä seudussa, vaan oli siirtynyt taas Thüringeniin ja asui Mülhausenissa, kirjotti hän kumminkin etelään uskotuilleen kirjeitä, joilla hän aina innostutti levottomia ihmisiä ja kiihotti heitä herroja ja esivaltaa vastaan. Ja vähää ennen talonpoikaiskapinan syttymistä maakreivikunnassa ja sen seuduilla, lähetti hän lähetin mukana kirjeen ja paperiliuskoja, joihin hän oli piirrättänyt malleja ja mittakaavoja, joiden mukaan piti laitettaman kuulia tykkiin, joka kapinaa varten jo oli valettu Mülhausenissa: voimisti siten ja lohdutti noita levottomia."