"Niin kyllä", hän vastasi, jos vartijoitten suku on pysyvä jalona.
"Nämä virkailijat huolehtivat myöskin rintalapsien ravinnosta viemällä äitejä tähän kaupunginosaan, mutta sen ohessa tulee heidän niin paljon kuin suinkin mahdollista varoa, ettei kukaan tuntisi omaa lastansa."
Kaikki tämä tuntuu meistä kummalliselta, jopa vastenmieliseltäkin. Mutta niin ei se vaikuttanut Platonin aikuisiin kreikkalaisiin. Totta kyllä oli heillä yksiavioisuus, mutta se oli, niinkuin he itsekin myönsivät, ainoastaan pelkkä laitos laillisten lapsien saamiseksi, perintö-oikeuden turvaamiseksi. Avioliitto ei ollut enää rakastavien taivas, sen solmivat sukujen päämiehet katsomatta asianomaisten mieltä, vaan ainoastaan heidän omaisuussuhteitaan. Nuori mies ei vielä ollut edes tilaisuudessa tutustua jonkun hyvän perheen tyttäreen, ennenkuin hän kihlasi hänet.[5]
Paitsi perheen omaisuuden lisääntymistä katsottiin avioliittoa solmittaessa myöskin paljon sitä, että saataisiin voimakkaita jälkeläisiä. Spartassa, missä omaisuussuhteet olivat vähempi-arvoiset, mutta sen sijaan sparttalaisten sotakuntoisuus pääasia, merkitsivät sukupuolivalinnan näkökohdat tavattoman paljon naimiskaupoissa. Ne vaikuttivat niin voimakkaasti, että joskus saattoi tapahtua, että kelpo mies luovutti aviolliset oikeutensa toiselle, joka oli vahvempi ja sen vuoksi sopivampi lasten isäksi. Plutarkus vertaa sparttalaista avioliittoa hevossiitoslaitokseen, missä ei ole kysymystä mistään muusta kuin mahdollisimman puhtaan rodun aikaansaamisesta.
Tähän katsoen ymmärtää kyllä, ettei Platonin aikuisien mielestä ollut mieletöntä eikä vastenmielistä, että esivalta järjestäisi ihmisten yhtymisen sukupuolivalinnan lakien mukaan.
Mutta perheen poistaminen, kommunismi sukupuolisuhteissa, oli johdonmukainen seuraus kommunismista nautinnoissa. Jos kaikki nautinnot olisivat yhteisiä, olisi todellakin ollut mitä epäjohdonmukaisinta poistaa niin tärkeä, yhteiskuntaelämään niin syvälle juurtunut nautintolaji, kuin sukupuolielämä, yhteisyyden piiristä.
Sitävastoin ei naisyhteisyys, kommunismi sukupuolialalla, ole vähimmässäkään johdonmukaisessa yhteydessä sen vaatimuksen kanssa, että tuotannonvälikappaleet olisivat yhteisiä, jonka uudempi sosialismi asettaa. Silloin pitäisi nainenkin lukea tuotannonvälikappaleisiin, seikka jota Marx ja Engels "Kommunistisessa manifestissa" ovat käyttäneet hyväkseen iskeäkseen sosialismin pärjääjiä heidän omilla aseillaan, kun he siinä näet kirjottavat: "Porvari näkee vaimossaan ainoastaan tuotannonvälikappaleen. Hän kuulee sosialistien vaativan tuotannonvälikappaleet yhteisesti käytettäviksi eikä saata silloin luonnollisesti ajatella muuta, kuin että tämän yhteisyyden täytyy kohdata myöskin naisia."
Eräässä toisessa kohdassa sitävastoin yhtyy platonilainen ihanne muutamaan nykyisen sosialidemokratian vaatimukseen. Samoin kuin tämä, vaatii Platonkin tasa-arvoa miehen ja naisen välille, jälkimäisen pääsemistä kaikkiin valtion virkoihin (kuitenkin vain vartijoitten luokkaan kuuluvien piirissä). Vieläpä sodassakin pitäisi naisten olla mukana. He saisivat myöskin saman kasvatuksen kuin miehisetkin vartijat.
"Kaikissa toimissa, joita valtiossa on, ei ole mitään, joka erityisesti kuuluu naiselle tai erityisesti miehelle. Luonnolliset taipumukset ovat molemmilla samat, ja nainen saattaa kykynsä mukaan niin hyvin kuin mieskin ottaa osaa kaikkiin toimiin; mutta yleensä on nainen sentään heikompi miestä… Riisukoot meidän vartijanaisemme itsensä alasti (harjottaakseen miesten tavoin ruumistaan), sillä he voivat kääriytyä yhtä hyvin hyveeseen kuin vaatteisiinkin, ja ottakoot osaa sotaan ja valtion hallintoon älköötkä mitään muuta toimittako. Mutta jättäkäämme naiset helpommalle heidän sukupuolensa heikkouden tähden."
Perustuksena sille, että nainen pääsee tasa-arvoon miehen kanssa yhteiskunnallisesti ja valtiollisesti, on se, että hänet vapautetaan talousaskareista. Platonilaisessa valtiossa tämä tapahtuu siten, että nämä huolet jätetään työtätekeville luokille. Niinkauan kuin ei ole mahdollista toimittaa ainakin näitten töitten raskaimpia konevoimalla, ei naisvapautusta voi saavuttaa millään muulla tavalla.