Kuinka he menettelivät näissä olosuhteissa?
"Helmikuun 27 p:nä", kertoo Janssen tarpeellisesti inhon sokaisemana, "alkoi hirmuhallitus määräyksellä, että kaikkien asukasten täytyi joko kastattaa itsensä tai lähteä kaupungista". Ja hän lainaa hurskaan piispan Fransin lauseen, "ettei edes turkkilaisten ja pakanoiden keskuudessa ollut esiintynyt mitään niin kuulumatonta ja sydämetöntä."
Mutta katolinen Janssen unohtaa, että juuri tämä hellätunteinen piispa piiritti siihen aikaan Münsteriä ja jo ennen oli julkaissut käskyn, missä hän määrää kuolemanrangaistuksen "kaikille tottelemattomille kapinoitsijoille". Ja tämä määräys ei ollut mikään tyhjä uhkaus. Kerssenbroick kertoo mielihyvällä, kuinka "uudestikastajia rangaistiin ankarasti. Wollbeckissa upotettiin viisi naista ja yksi mies, Bewergenissä tuomittiin neljä naista upotettavaksi ja kaksi miestä poltettavaksi. Ja monet, jotka Rothmann oli salaisesti kastanut, saivat hyvin ansaitun kuolemanrangaistuksensa". Kaikesta siitä ei Janssen puhu mitään, yhtävähän kuin sopimuksesta avata 10 p:nä helmik. piispalle kaupungin portit. Nyt kun piiritys oli alkanut uudelleen, ei noita senaikuisia salaliittolaisia suinkaan surmattu, mikä olisi vastannut sotaoikeutta ja piispan hyvää esimerkkiä, vaan heidät käskettiin lähtemään kaupungista! Ja sitä nimitetään "hirmuhallinnoksi"! Mitä kurjaa ivaa!
Piirityksen jatkuessa tuli ankara hallitus kaupungissa välttämättömäksi. Joukko mestauksia tapahtui. Jos tarkastaa niitä tapauksia, joissa näin tehtiin, niin oli aina kysymyksessä rikos kaupungin turvallisuutta vastaan: sopimus vihollisen kanssa, rikos kuria vastaan, pakenemiskoe tai yritys lannistaa väestön rohkeutta. Epäilemättä on surmaaminen aina julmaa, mutta ei julmempaa kuin sotakaan. Ja tätä eivät kastajat suinkaan olleet tahtoneet. Heidät oli siihen pakotettu, ja he ilmaisivat kaikissa tilaisuuksissa haluavansa "pitää yllä rauhaa ja osottaa veljenrakkautta Kristuksessa kaikille ihmisille", kuten eräässä heidän lentokirjasessaan sanotaan.
"Hirmuvalta" ei vallinnut ainoastaan Münsterissä, vaan piispankin valta-alueella, ja näitä toisiinsa verrattaessa ei viimeksimainittu suinkaan ole parempi edellistä.
Piispa oli hyökkääjä ja hän surmasi hyötyäkseen, kastajat taas suojellakseen henkeänsä. Ja piispan väki surmasi mielellään ne, jotka sai käsiinsä, hirmuisella tavalla, upottamalla tai polttamalla. Münsterissä ei tuomittuja kidutettu; oli vain kaksi mestaustapaa, kaulankatkaiseminen ja ampuminen, eikä sen pitemmälle ole ehtinyt edes inhimillinen 19:s vuosisata.
Onpa nähty siinä erityistä verenhimoisuutta, että kaupungin päälliköt, "kuningas" Johann Leydeniläinen ja hänen käskynhaltijansa Knipperdollinck itse toimivat pyöveleinä. Siinä ilmenee törkeätä tietämättömyyttä ajan koko ajattelemis- ja tuntemistavasta. Ei suinkaan ihmisyys estänyt korkeita herroja, joilla tänä aikana oli elämä ja kuolema vallassaan, itse surmaamasta kuolemaantuomittujaan; he pitivät varsin yksinkertaisesti pyövelin inhottavaa ja likaista työtä liian yksinkertaisena. Pyöveliä, jonka oli surmattava rikoksentekijät, ihmiset kaikkialla suuresti halveksivat, ja kaikki häntä karttoivat Kun liikkeen johtajat Münsterissä itse toimivat telottajina, niin he sillä osottivat verratonta alentuvaisuutta. He eivät tehneet sitä julmuudesta, vaan heitä kehotti siihen kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuden tunne.
Eikä tämä ole "mitään keksittyä", puhuaksemme Kerssenbroickin tapaan, sen vakuuttaa tämä arvon mies itsekin, kun hän kertoo, kuinka profeetta ja jumalanmies Johann Bockelson pahantekijöiden kauhuksi antoi miekan Knipperdollinckille ja koko seurakunnan edessä nimitti hänet miekankäyttäjäksi. Sillä "koska kaikki korkea oli alennettava ja Knipperdollinck oli tähän asti ollut kaupungin pormestarina ja päänä, niin oli isän tahto, että hän nyt toimittaisi pyövelin halpa-arvoista virkaa."
Selvemmin ei juuri enää voi lausua. Ne mestaukset, joita "kuningas" omakätisesti toimitti, johtuivat samasta periaatteesta, joka saattoi hänet ja "kuningattaren" palvelemaan väestöä julkisissa aterioissa.
Meidän nykyisen tuntemistapamme mukaan on sangen vastenmielistä, että "kuningas" ja hänen käskynhaltijansa harjottavat pyövelin ammattia, mutta nykyisillä kuolemanrangaistuksen puolustajilla ei ole mitään syytä sellaisesta nypristää nenäänsä.