Kommuunin raha-asioita koskevat toimenpiteet, joita kaikkia kunnosti kohtuus ja äly, saattoivat rajoittua vain sellaisiin, jotka soveltuivat piiritetyn kaupungin asemaan. Ne suunnattomat varkaudet huomioon ottaen, joita suuret raha-yhtiöt ja rakennusurakoitsijat olivat Haussmann'in vallan aikana tehneet Pariisin kaupunkia vastaan, olisi kommuunilla ollut paljoa parempi oikeus takavarikoida heidän omaisuutensa kuin Louis Bonapartella Orleans'in perheen omaisuus. Hohenzollernit ja englantilaiset oligarkit (yksin-, harvainvaltiaat), joitten omaisuus suurelta osaltaan on saanut alkunsa ryöstetyistä kirkontiluksista, olivat luonnollisesti mitä suurimmassa määrässä kiukuissaan kommunia kohtaan, joka valtion omaisuudeksi ottamalla sai ainoastaan 8,000 frangia.
Versailles'in hallitus, niin pian kuin se jälleen oli saanut vähäsen voimaa ja rohkeutta, käytti mitä väkivaltaisimpia keinoja kommuunia vastaan; se tukahdutti kaiken vapaan mielipiteittenilmaisun yli koko Ranskan ja kielsi yksin suurten kaupunkien edustajien kokouksetkin; se pani Versailles'in ja koko muun Ranskan urkinnan alaiseksi, paljon pahemman kuin toisen keisarikunnan aikana; santarmiurkkijainsa avulla se poltatti kaikki Pariisissa painetut lehdet ja mursi auki kaikki Pariisista tulevat ja sinne menevät kirjeet; kainoimmatkin yritykset lausua kansalliskokouksessa sana Pariisin puolustukseksi vaiennettiin v:n 1816 junkkarikamarissakin ennenkuulumattomalla ulvonnalla; samaan aikaan kuin Pariisin ulkopuolella versaillesilaisten sodankäyntitapa oli mitä verisintä, kaupungin sisäpuolella yritettiin käyttää lahjomista ja salaliittoja. Eikö silloin kuin kaikkea tällaista harjoitettiin kommuuni olisi häpeällisesti kavaltanut asemansa, jos se olisi noudattanut kaikkia vapaamielisyyden toimintamuotoja, ihan kuin syvimmän rauhan aikana? Jos kommuunin hallitus olisi ollut sukua herra Thiers'in hallitukselle, niin olisi ollut saman verran syytä sortaa järjestyspuolueen lehtiä Pariisissa kuin kommuunin lehtiä Versailles'issa.
Oli tosiaankin kiusallista maajunkkareille, että juuri samaan aikaan, jolloin he selittivät palaamisen kirkon helmaan olevan ainoan keinon Ranskan pelastamiseksi, jumalaton kommuuni paljasti Picpus'n nunnaluostarin ja St. Laurent'in kirkon omituiset salaisuudet. Oli pilkkaa Thiers'istä, että samaan aikaan kuin hän antoi satamalla suurristejä bonapartelaisille kenraaleille niiden taituruudesta hävitä taisteluissa, allekirjoittaa antaumuksia ja pistää peukalota saksalaisille Wilhelmshöhessä, kommuuni erotti ja vangitsi kenraaleitaan, niin pian kuin heitä epäiltiin virkansa laiminlyömisestä. Erään sellaisen jäsenen poispotkiminen ja vangitseminen, joka oli livahtanut joukkoon väärällä nimellä ja aikaisemmin Lyonissa istunut kuusi päivää vankeudessa yksinkertaisesta konkurssista — eikö se ollut kuin ennakolta ajateltu, vasten kasvoja heitetty syytös väärentäjä Jules Favre'lle, joka silloin yhä vielä oli ulkoministerinä, vielä kaupitteli Ranskaa Bismarck'ille, vielä saneli käskyjään verrattomalle Belgian hallitukselle? Mutta itse asiassa kommuuni ei pyrkinytkään olemaan puutteeton, niinkuin kaikki vanhat hallitukset poikkeuksetta tekevät. Se julkaisi kaikki puheensa ja asiakirjansa, se antoi yleisön tietää kaikki vajavaisuutensa.
Jokaisessa vallankumouksessa tunkeutuu sen todellisten edustajain ohella esille myöskin toisellaista väkeä. Muutamat ovat jätteitä aikaisempien vallankumousten ajoilta, joihin he ovat kasvaneet kiinni, ymmärtämättä käsillä olevaa liikettä, mutta omistaen vielä suuren vaikutusvallan kansaan tunnetun rohkeutensa ja tunnetun luonteensa tai myös pelkästään traditsionin (totuntatavan) perusteella. Toiset ovat pelkkiä suupaltteja, jotka vuodesta vuoteen saarnaten samoja alituisia asioitaan kulloinkin ollutta hallitusta vastaan ovat onnistuneet uskottelemaan olevansa niitä vilpittömimpiä vallankumouksellisia. Myöskin maaliskuun 18 p:n jälkeen ilmestyi etualalle tuollaisia henkilöitä ja näyttelivät he muutamissa tapauksissa huomattavaakin osaa. Niin pitkälle kuin heidän valtansa riitti, ehkäisivät he työväenluokan todellista toimintaa, samoin kuin he olivat ehkäisseet edellistenkin vallankumousten täydellistä kehitystä. Tuollaiset ovat välttämätön paha. Aikaa myöten ne karistetaan pois. Mutta juuri tätä aikaa ei kommuunille sallittu.
Ihmeellinen tosiaankin oli muutos, jonka kommuuni sai aikaan Pariisissa! Ei jälkeäkään enää toisen keisarikunnan irstailevasta Pariisista. Pariisi ei ollut enää englantilaisten ja irlantilaisten maaylimysten, amerikkalaisten entisten maaorjainomistajien ja valakialaisten pajarien kokoontumispaikkana. Ei mitään ruumiita enää la Morgue'ssa, ei yöllisiä sisäänmurtoja eikä tuskin ensinkään varkauksia. Ensi kerran vuoden 1848 helmikuun päivien jälkeen olivat Pariisin kadut jälleen todella turvalliset ja sellaiset ilman mitään poliisilaitosta. "Me", sanoi eräs kommuunin jäsen, "me emme nyt enää kuule puhuttavankaan murhista, ryöstöistä eikä ihmisten pahoinpitelyistä. Näyttää tosiaankin siltä kuin olisi poliisi ottanut kaikki taantumukselliset ystävänsä mukaansa Versailles'iin". Ilotytöt olivat löytäneet tien suojelijainsa — perheen, uskonnon ja ennen kaikkea omaisuuden paenneiden puolustajain jälkeen. Heidän sijastaan tulivat jälleen Pariisin todelliset naiset pinnalle — sankarilliset, jaloluontoiset ja uhrautuvaiset kuin antiikin naiset. Pariisi teki työtä, ajatteli, taisteli, vuodatti vertaan, uuden yhteiskunnan valmisteluissaan melkein unhottaen porttiensa ulkopuolella olevat raakalaiset, innostuksesta säteillen historiallisessa tehtävässään!
Ja verratkaa nyt tätä Pariisin uutta maailmaa Versailles'in vanhaan maailmaan — tähän kokoelmaan kaikkien hävinneiden hallitusten virkaheittoja, legitimistejä ja orleanilaisia, kansakunnan ruumiita himoitsevina — häntänään rutivanhoilliset tasavaltalaiset, jotka läsnäolollaan kansalliskokouksessa antoivat suostumuksensa orjainpitäjien kapinaan, jotka toivoivat parlamentarisen tasavaltansa pysyvän voimassa hallituksen etunenässä olevan iäkkään ilvehtijän turhamaisuudesta ja v. 1789 ilveilivät pitämällä kummittelevia kokouksiaan jeu de Paume'essa (pallohuoneessa, jossa vuoden 1789 kansalliskokous teki kuuluisia päätöksiään). Siellä se oli tuo kansalliskokous, kaiken sellaisen edustaja, mikä oli kuollutta Ranskassa, ainoastaan Louis Bonaparten kenraalien sapeleilla pönkitettynä näennäiseen elämään. Pariisi oli kokonaan totuutta, Versailles kokonaan valhetta ja tämä valhe päästetty irti Thiers'in suulla.
Thiers sanoi eräälle Seine- ja Oise-departementtien pormestarien lähetystölle: "Voitte luottaa minun sanaani, jota minä en koskaan ole rikkonut!" Kansalliskokoukselle itselleen hän sanoi, että se oli "vapaimmin valittu ja vapaamielisin edustajakokous, mitä Ranskalla milloinkaan on ollut". Maakunnille, että Pariisin pommitus oli taru: "jos joitakin kanuunanlaukauksia on ammuttu, niin ei se ole tapahtunut Versailles'in joukoista, vaan ovat sen tehneet jotkut kapinoitsijat, jotka ovat tahtoneet uskotella tappelevansa, vaikka eivät uskaltaneet näyttäytyä missään." Pariisin arkkipiispalle sanoi hän, että Versailles'in joukkojen tekemiksi väitetyt kuoliaaksi ampumiset ja kostotyöt olivat pelkkiä valheita. Pariisille julistaa hän, että aikomuksensa on ainoastaan "vapauttaa se hirmuisista tyranneista, jotka sitä sortavat" ja että Pariisin kommuuni oli vain "kourallinen rikoksentekijöitä".
Thiers'in Pariisi ei ollut todellinen Pariisi, — "ymmärtämättömien joukkojen" Pariisi, — vaan Haave-Pariisi, ranskalais-keikarien, boulevardien Pariisi, herrain ja naisten, rikkaitten, kapitalististen, kullassa kimaltelevien laiskottelijoiden Pariisi, joka nyt lakeijoineen, suurhuijareineen, kirjallistaiteellisine mustalaisjoukkoineen ja ilonaikkosineen parveili Versailles'issa, Saint Denis'issä, Rueil'ssä ja Saint Germain'issä. Tuolle joukolle oli, kansalaissota ainoastaan mieluinen välinäytös, se katseli taistelua kiikarilla, luki kanuunanlaukauksia ja oman sekä hutsujensa kunnian kautta vannoi, että näytelmä oli äärettömän paljoa paremmin järjestetty kuin konsanaan Porte Sainte Martinan teatterissa. Kaatuneet olivat oikeita kuolleita, haavottuneiden huuto pelkkää näytöstä! Ja sitten, miten maailmanhistoriallinen olikaan koko asia!
Tämä on herra Thiers'in Pariisi, aivan kuin Koblenz'in maastamuutto oli herra de Calonne'n Ranska. —