"On hän siellä. Hän on kuollut. Minä olen Shiba — bigk — Terässydän — hänen nuorin poikansa ja olen kostava murhaajille hänen verestään. Kalpeakasvot seuratkoot minua."
Hän kiipesi edellä ja veljekset seurasivat häntä kumpua ylös.
Ylös päästyään, meni hän kallioseinän luokse, astui sinne sisälle eräästä aukosta, jonka veljekset tiesivät siellä löytyvän, koska eivät ensikertaa täällä olleet. Tämä oli tuon vanhan autioksi jääneen hopeakaivoksen sisäänkäytävä.
Ohut savu virtasi heitä vastaan. Kuljettuaan noin kolmekymmentä askelta käytävää pitkin, näkivät he pienen tulen. Vaivalla koottu puuläjä oli siinä vieressä. Tulen tarkoituksena oli valaista kuollutta joka oli istumaan asetettu, selkä nojassa seinää vastaan.
Terässydän laski pyssyn luotaan ja istui vasta päätä kuollutta. Hän työnsi puukapulan tuleen, veti polvet ylös ja nojasi leukaa niitä vastaan. Tässä asennossa tuijotti hän sanatonna kuolleeseen.
Veljekset seisoivat vieressä, hekin vaieten. He tunsivat tarkoin intiaanien tavat ja tiesivät että he puhumalla olisivat loukanneet pojan surua. Molempien intiaanien kasvot olivat maalaamattomat; tämä oli varma merkki siitä etteivät olleet liikkeellä vihollisissa aikeissa. Kuollut oli ollut kaunis mies; komankhit ovat monien muiden intiaani-heimojen suhteen ruumiinsa puolesta etevämmät. Vielä kuoltuansakin loistivat hänen kasvonsa kirkkaan pronssin värisinä. Silmänsä olivat kiinni ja huulet lujasti yhteen puserretut, sillä kuolemansa oli ollut hyvin tuskallinen. Intiaanipaitansa alempi osa oli avoinna, joten se paikka ruumiista johon vihollisen luoti oli tunkenut, oli näkyvissä. Kädet olivat sivulla suonenvedontapaisesti nyrkissä, ja tämäkin todisti että hänen viime hetkensä olivat olleet tuskaa täynnä.
Vasta hetken päästä asettuivat myös Jimi ja Timi maahan istumaan, niin hiljaa kuin olisivat he peljänneet jollakin melulla häiritsevänsä vainajan rauhaa. Vainajan näkeminen vaikuttaa melkein kuin näkisi jonkun pyhäkön: pyhä kauhu valtaa kuolevan, tuntiessaan iäisyyden tuulahduksen.
Silloin kohotti Shiba — digk päänsä, katsoi veljeksiin ja lausui:
"Te olette kuulleet puhuttavan Tulitähdestä, komankhien päälliköstä?
Silloin tiedätte myös, että hän oli urhoollinen sotilas."
"Kyliä", vastasi Jimi. "Me tunsimme heti päällikön, nähdessämme hänet täällä. Me opimme tuntemaan hänet tuolla ylhäällä Rio Rokson luona, jossa hän auttoi meitä paumihs — lauman meitä ahdistaessa."