"Edellinen väite saattaa olla oikea, mutta jälkimmäisestä saa hän luopua, joll'ei hän tahdo, että piikaamme hänen mustan nahkansa veripunaiseksi. Onko mitään uutta kerrottavaa?"
"On, kuusi timanttipoikaa aikoo, suuret rahat mukanaan, Ljaanon yli."
"Tuhat tulimmaista! He ovat tervetulleita. Me aiomme tutkia heidän taskunsa. Viimeisellä kurjalla seurueella ei ollut mitään. Mutta vaiti! Helmiaho tulee."
Viimemainittu palasi takaisin, olutlasi täynnä väkevää. Sen hän asetti vieraan eteen lausuen:
"Terveydeksenne, herra! Te olette ehkä ratsastanut pitkän taipaleen tänään?"
"Ratsastanut?" vastasi mies, kaataen kurkkuunsa melkein puolen lasia. "Eikö teillä ole silmiä, tai onko teillä niitä liiaksi, kun näette näkemättömiä. Täytyyhän sillä, joka ratsastaa, olla hevonen."
"Tietysti."
"No, missä on minun hevoseni?"
"Varmaankin siellä, minne sen jätitte."
"Olisinko minä jättänyt hevoseni viiden kilom. matkan päähän täältä juodakseni täällä kelvotonta juomaa."